Hanna Gustavsson: Yölapsi

Nuoruus ei ole kaunista. Se on hankalaa, hankaavaa, hienhajuista ja finnimöhnäistä. Kerrassaan kömpelöä aikaa, jossa turtumus ja ylitsevuotavat tunteet risteilevät kummallisena kombona läpi yökukkumisten ja harmaiden koulupäivien.

Erityisen rujoa nuoruus on ruotsalaisen Hanna Gustavssonin Yölapsi-sarjakuvassa. Tosin, myönnettäköön,  ei se aikuisuus ainakaan sen koreampana näyttäydy...

Yölapsi on Ingrid, Iggy. Vetäytyvä, hautautuva nuori, jonka koko olemus kääriytyy kokoon kohta aikuisen kokoiseksi hupparimytyksi. Kotona Iggy sulkeutuu henkisesti ja fyysisesti. Kaverinsa kanssa Iggy etsii identiteettiään. Ihastuksensa (joka on paljon vanhempi cool (?) jäbä) hän taas etsii rajojaan.

Kaiken summana on oikeastaan se, että ihmissuhteet ovat uudenlaista tunne-elämää etsivälle teinille ihan pirun vaikeita.

Jos esimerkiksi seksuaalisuus hämmentää ja pelottaa, kannattaako vain alkaa aseksuaaliksi?
Sitäkö se identiteetti on? Päätöksiä, alkamisia ja päättämisiä. Sitä se ainakin nuoruudessa välillä tuntui olevan!

Yölapsi tulee iholle niin monella tavalla. Se saa muistamaan, miltä nuoruus tuntui. Se työntää lukijan (aivan liian) lähelle Iggyä, joka kipuilee kaiken kanssa ja tutustuu samalla itseensä peiton alla - ja päällä. Se näyttää (aivan liian) suoraan, kuinka sotkuista arki ja koko ihmisyys on. Se muistuttaa (aivan liian) todentuntuisesti, kuinka hukassa sitä nuorena oli. Yh!

Yölapsi saa nauramaan vaivautuneen yllättynyttä naurua. Se saa kierimään jo melkein unohtuneissa nuoruusmuistoissa. Yölapsi on monella tavalla hämmentävä - ja  hieno!

Tekijä: Hanna Gustavsson (suom. Elias Lahtinen)

Teos: Yölapsi (Nattbarn)

Kustantaja: Sammakko 2019

Sivuja: 188

Mistä: Kirjastosta

-Viivi