Jasmine Westerlund: Olly Donnerin kiehtova elämä

Siinä missä Helmi Krohn eli elämäkerturiensa (tai kustantajan) mukaan ihmeellisen elämän, eli Olly Donner kiehtovan elämän. Jasmine Westerlundin kirjoittama elämäkerta on siis nimeltään Olly Donnerin kiehtova elämä (WSOY 2022), ja päähenkilönsä tapaan myös kirja on vallan kiehtova!

Olly Donner (os. Sinebrychoff; 1881-1956) oli, kuten jo sukunimistä voi päätellä, Suomen rikasta eliittiä. Olly oli kultturelli kosmopoliitti, matkailija, kirjailija, antroposofi ja Steinerin oppeihin vihkiytynyt hyväntekijä - siis varakas, etuoikeutettu nainen, jolla oli mahdollisuus etsiä ja toteuttaa itseään ympäri Eurooppaa (ja vähän muuallakin) matkustellessaan. Tämän pinnan alta Westerlund raaputtelee esiin mielenkiintoisen persoonan ja elämän, johon mahtui kaikkia mahdollisia sävyjä.

Kirjan loppusanoissa Westerlund kirjoittaa teoksensa sijoittuvan luovan tietokirjoittamisen (narrative ninfiction) genreen:

Luovassa tietokirjoittamisessa tieto puetaan tarinan asuun; kysymys ei ole keksimisestä vaan asioiden esittämisestä fiktiosta tutuilla tavoilla. En tehnyt valintaa lajityypistä tietoisesti. Ollyn arkistoaineisto tuntui toisaalta liian runsaalta ja toisaalta liian aukkoiselta, liian moninaiselta ja kutkuttavalta tavalliseen elämäkertaan. Halusin kirjoittaa esille juuri elämäkerran aukot ja kaiken sen, mitä koin arkistojen äärellä: hämmennyksen, ilon, surun, kiukun, riemun. (s. 267-268)

Kirjailijan luonnehdinta lajityypistä ja kirjoittamisen tavasta kuvastaa erittäin hyvin teoksen tyyliä, jonka äärellä olin aluksi vähän ymmälläni: Voiko ja saako kirjoittaja näkyä ja kuulua toisen henkilön elämäkerrassa? Saako elämäkerturi olla kirjoittaessaan puolueellinen, tunteellinen, eksyksissä, avoin itsestään, rehellinen - subjektiivinen? Kuka silloin on kirjan päähenkilö? 

Westerlund-minä-kertoja mukanaan Olly Donnerin elämäkerta on kaukana perinteisestä asioita ja tapahtumia listaavasta, objektiivisuuteen pyrkivästä elämäkerrasta. Mutta ai että, kuinka kohdettaan kunnioittavasti genre onkaan teoksessa otettu haltuun! Kirjailija kirjoitusprosesseineen näkyy ja kuuluu ihanan epävarmana ja herkkänä, mutta onnistuu kuitenkin samalla antamaan (liki) kaiken huomionsa kirjansa päähenkilölle, Ollylle. Westerlundin tausta niin tutkijana kuin sanataiteilijanakin näkyy: kirjaa varten tehdyn taustatyön määrä on ollut varmasti uskomaton, ja se on aivan äärimmäisen hyvin kirjoitettu.

Westerlundin mukanaolo ei vaivaa, eikä sotke, sillä kirjan rakenne on onneksi hyvin selkeästi jäsennelty. Ollyn tarina kulkee sivuilla pääpiirteittäin kronologisessa järjestyksessä, mutta kuitenkin teemoittain järjestettynä. Joskus vuosia ohitetaan yhdellä virkkeellä. Joskus pysähdytään yhden kirjeen tai ihmissuhteen äärelle pitkäksi aikaa.

Kaiken kaikkiaan minun tekisi mieleni sanoa, että Olly Donnerin kiehtova elämä on kuin Olly Donner itse - että se kuvaa häntä tyylilajeineen kaikkineen niin vallan hyvin. Mutta enhän minä oikein vieläkään tiedä, kuka Olly Donner oikein oli! Sen voin kuitenkin sanoa, että tämä on hieno elämäkerta, ehdottomasti Ollyn arvoinen.

Tekijä: Jasmine Westerlund

Teos: Olly Donnerin kiehtova elämä

Kustantaja: WSOY 2022

Sivuja: 279

Hanna-Reetta Schreck: Säkenöivät ja oikukkaat

Hanna-Reetta Schreckin Säkenöivät ja oikukkaat - Suomen kultakauden naisia (Like 2021) on vallan kiehtova kokoelma (nimensä mukaisesti) Suomen taiteen kultakauden, eli 1800- ja 1900-lukujen taitteen merkittävistä naishahmoista.

Kirjassa esitellään ihana kattaus naistaiteilijoita, jotka jäivät sangen usein miesten(sä) varjoon ja perhe-elämän velvotteiden jalkoihin. Mukana ovat Ellan Edelfelt, Aino Sibelius, Ellen Thesleff, Alma Söderhjelm, Siri Strindberg, Sigrid af Forselles ja Thyra Thesleff monine sisarineen, ystävineen ja kollegoineen. Samalla syntyy hieman uudenlainen kuva suomalaisen (hyvin eurooppalaisen) taidemaailman historiasta ja käänteistä.

Kuten jo aiemmin mainitsin, kirjan kokoava teema on ikävän haikea unohdus, johon nämä naiset, heidän intohimonsa ja taitonsa on painettu. He olivat (useimmiten) miesten(sä) rinnalla, takana, taustalla. Raha ja suvun vaikutusvalta antoivat näille naisille etulyöntiaseman kanssasisariinsa verrattuna luoda omaa taiteellista uraa, mutta silti heidät sysättiin systemaattisesti syrjään. Miten esimerkiksi tuon ajan kiitetty riikalainen taiteilijatar Ida A. Fielitz on voinut unohtua ja kadota maailmasta niin, että hänestä ei ole jäänyt tietoon edes synnyin- tai kuolinvuotta?!

Kirjan kaunista antia ovat kirjailijan kirjoittamat koskettavat kirjeet naisille. Hmm, muut saivat oman kirjeensä, mutta jostain syystä Alma Söderhjelm ei ole saanut omaa kirjettä?! Kirjassa on kaunis kuvitus, ja tarinaa kuvittavia valokuvia ja taidetta. Kirja on kosmopoliittien juhlaa ja taiteentekemisen tuskaa. Ihana!

Tekijä: Hanna-Reetta Schreck

Teos: Säkenöivät ja oikukkaat - Suomen kultakauden naisia

Kustantaja: Like 2021

Sivuja: 239

Liisa Louhela: Kaikkeus on meidän

Liisa Louhelan Kaikkeus on meidän (WSOY 2021) on vahvan omaääninen esikoistomaani. Sen minä-kertojana toimii nuori Reeta, miljöönä 1930-luvun Kainuun takaperoinen kyläyhteisö, jossa jokaisella on oma paikkansa - ja Reetan paikka sattuu olemaan varsin huono. 

Rakkaus on ankara ja lempi on kova, siihen kuolee seisaalleen ja silmät jäävät selälleen. (s. 142) 

Reeta on punikkien lapsi, köyhän mökin akan sittemmin orvoksi jäävä tytär, jolla on vilkas mieli ja suuria unelmia. Niitä ei etenkään köyhällä tytöllä saisi olla, vaan tämän pitäisi osata tyytyä siihen, mitä on ja mitä tarjotaan: Herran ja herran pelko, piikomispaikka isommassa talossa ja lapsuudenystävä Eljas heilana. Sitten taloon asettuu liuta mustilaisia, jotka eivät ole Reetan tapaan oikeastaan edes yhteiskunnan reunalla, vaan tyyten sen ulkopuolella. Ja Reeta ottaa ja rakastuu epätoivoisesti komeaan Tenhoon - tai ehkä ennemminkin tämän edustamaan vapauteen ja muutokseen.

Pieneen romaaniin mahtuu paljon aineksia, joista yhdeksi tärkeimmistä nousee kieli. Tarina on kerrottu Reetan suulla, Reetan kielellä. Onko se murretta? Tavallaan varmaan on, ainakin sinne päin - yleiskielistettyä sellaista, otaksun. Se kuitenkin toimii. Se ei hienostele, ei pokkuroi, ei yritä olla muuta kuin on. Ja ilmaisut ovat aitoja, ajanmukaisia. Esimerkiksi se pieni seikka, että puhutaan "korpirojusta" eikä "viinasta" kertoo, että taustatyö on tehty huolella ja ajan henki tavoitettu.

Kainuulaista kansanperinnettä löytyy tarinan seasta ilahduttavina makupaloina. Myös sivusta seurattu romaniperinne lauluineen ja tapoineen piirtyy sivuille todentuntuisena.

Tarinana Kaikkeus on meidän on tietenkin päällimmäisenä tarina epätoivoisesta rakkaudesta niin sen kohteena kuin sen kokijanakin. Lisäksi se on tarina nuoruudesta, vapaudenkaipuusta, haaveista. Mutta ennen kaikkea se on mielestäni tarina yhteiskunnasta ja sen reunoille ja ulkopuolelle jäämisestä, osattomuudesta. 

Ei sitä kuule köyhän kannata haaveilla. Se pitää ottaa, akkaväellä varsinni, vastaan se mitä annetaan. (s. 103)

Se ei ole kaunis tarina, vaan rujo ja aito, tavallaan raaka kuten raakile on Raakelkin. Lapsuuden takaumat ovat kumman väkivallansävyttämiä, enkä aina ihan ymmärtänyt niiden funktiota, mutta ehkä paljon kärsimystä kokeneet lapset tuppaavat olemaan vähän raakoja esimerkiksi eläimiä kohtaan..?

Kaikkeus on meidän on sivumäärältään pieni ja luvuiltaan lyhyt - näennäisen kevyt siis. Mutta aiheiltaan se on iso ja tarinaltaan painava. Se laittoi tekemään paljon muistiinpanoja ja kirjaamaan ylös otteita. 

Loppu on alku (kirjaimellisestikin) - tai voi se loppukin olla - ja se jää aivan avoimeksi. Jäin miettimään sen merkitystä, että pääosa tarinasta sijoittuu vuoteen 1938. Se päättyy vuoteen 1938. Se päättyy aikaan juuri ennen sotaa, mullistusten kynnyksellä. Olisiko Reetankin maailmalla mahdollisuus mullistua? 

Tekijä: Liisa Louhela

Teos: Kaikkeus on meidän

Kustantaja: WSOY 2021

Sivuja: 212

Jenna Kostet: Margaretan synti

Jenna Kostetin Margaretan synti (Aula & Co 2021) on varma valinta historiallisen romaanin ystävälle. Mikään "perinteinen" historiallinen lukuromaani se ei kuitenkaan ole, vaan hämmentävän koskettava ja kouriintuntuva tarina kuolemaantuomitusta naisesta. Koskettavintahan tässä on se, että kirja on saanut innoituksensa 1600-luvun Turussa oikeasti tapahtuneesta teloituksesta.

Margaretan synti on tarina siitä, mitä ahtaat sukupuoliroolit, epätasa-arvoinen rajoittaminen ja näennäinen siveellisyyden ihannointi pahimmillaan saavat aikaan: onnettomuutta, kärsimystä ja ruumiita. Särkyneitä ihmisiä.

Kirjassa on myös Jakob, joka on kaupunginpalvelija - se, joka hoitaa vangit ja muut saastaisuudet. Hän on mies, siis jo lähtökohtaisesti etuoikeutettu, joka joutuu kasvotuksin vahvan nuoren naisen kanssa. Ja yhä kasvavan epävarmuuden kanssa: kenties kaikki ei olekaan aina niin mustavalkoista.

Kommentoidakseni ajankuvaa ja kirjan tyyliä: viihdyin, pidin, ihailin. Ainoa, mihin kiinnitin huomiota, oli kirjan alkuosan lausahdus: "Vaatteilla tuskin on sinulle suurta merkitystä. Se johtuu siitä, että olet mies." Ymmärtääkseni menneinä vuosisatoina ainakin ylempien yhteiskuntaluokkien miehet olivat aivan yhtä kiinnostuneita muodista ja materiaaleista, kuin naisetkin... No niin, muuta huomautettavaa minulle ei siis jäänyt. Pidin, pidin, pidin.

Margaretan synti oli minulle vahva elämys; elävä ja kipeä tarina, jonka tunnelmaa olen kantanut sisälläni lukemisesta lähtien. Olen kosketettu.

Tekijä: Jenna Kostet

Teos: Margaretan synti

Kustantaja: Aula & Co

Sivuja: 287

Koonti: kirjabloggaajien kesälukumaraton 16.-17.7.2022

Kirjabloggaajien tämän kesän toinen lukumaraton pidettiin 16.-17.7.2022. Toimin maratonin emäntänä, joten tässä on pieni koontipostaus omista kokemuksista.

Vaikka olenkin lukenut liki koko elämäni, olen hidas lukija - eikä perhe-elämä velvoitteineen ainakaan helpottanut suoritusta. Oma maratonsuoritukseni ei siis ole kovinkaan massiivinen, mutta maratonien idea onkin ennemminkin lukemisesta nauttiminen ja lukuinnosta iloitseminen. Ja luin kuitenkin enemmän, kuin tavallisena viikonloppuna!

Di Gregorio & Barbucci: Sarahin uni (Sisarukset Grémillet #1) (Story House Egmont 2021) 71 s.

Lukuvuorokausi alkoi 17.7. klo 15 nuortensarjakuvalla, joka minun on pitänyt lukea jo pitkään. Sarahin uni aloittaa Grémilletin siskoksista kertovan sarjan. Se on kaunis, kaihoisa tarina, joka yhdistelee maagista realismia ja perheen dynamiikkaa ja salaisuuksia kiehtovalla tavalla. Luin kirjan kokonaan: 71 s.

Katri Kauppinen: Laakson linnut, aavan laulut (Otava 2022) 5 + 1 h.

Äänikirjat ovat sujahtaneet elämääni varsin vaivattomasti. Siksipä nautiskelinkin Katri Kauppisen nuorten (aikuisten) fantasiaromaania Laakson linnut, aavan laulut äänikirjana pihatöitä ym. askareita tehdessäni. Muinaissuomalaisesta perinteestä paljon ammentava tarina imaisi mukaansa, ja kuuntelinkin sitä lauantaina 5 tuntia, ja sunnuntaina tunnin. Kuunneltavaa jäi vielä muutama tunti.

Bubble - venäläistä nykysarjakuvaa (Suomen rauhanpuolustajat 2021) 144 s.

Lukupinossani on pitkään ollut toinenkin sarjakuvakirja: Bubble - venäläisestä nykysarjakuvaa. Kokoelma esittelee moskovalaisen Bubble Comics -kustantamon neljä sarjakuvasankaria, joista omaksi lempparikseni nousi - luonnollisesti - kirjanoitasarja Exlibrium! Luin kirjan iltalukemisena kokonaan, siis: 144 s.

Jasmine Westerlund: Olly Donnerin kiehtova elämä (WSOY 2022) 120 s.

Olga "Olly" Donnerin elämäkerta on ollut luettavanani jo tovin, mutta arki on jättänyt lukuhetket kovin lyhyiksi. Kiehtovasta kosmopoliitista kertova kirja on itsekin niin hienon omaäänisesti kerrottu, että siitä tekee mieli nauttia muistiinpanoja tehden. Sain sunnuntaina luettua kirjaa 120 sivua eteenpäin, mutta vielä jäi kirittävää, jotta ehtisin lukea kirjan ennen naistenviikon lukuhaasteen Olgan päivää!

- Viivi

Tiina Miettinen: Piikojen valtakunta

Tiina Miettisen Piikojen valtakunta - Nainen, työ ja perhe 1600-1700-luvuilla (Atena 2015) on mielenkiintoinen tietokirja naimattomien naisten elämästä esimodernissa Suomessa. Kirja pohjaa Miettisen väitöskirjaan Ihanteista irrallaan. Hämeen maaseudun nainen osana perhettä ja asiakirjoja 1600-luvun alusta 1800-luvun alkuun (2012), ja väitöskirjan kattavampi nimi kuvaa myös Piikojen valtakunnan aiherajausta: se keskittyy etenkin Hämeen alueen maaseudun naisten elämän kuvaukseen. Varsinaisen piikojen ammattikunnan lisäksi kuvatuksi tulevat myös muutkin naimattomat naiset.

Kirjasta päällimmäiseksi mieleeni jäi ihmetys siitä, kuinka väärä on kuvani ollut entisaikojen elämästä etenkin seksuaalimoraalin osalta - enkä usko olevani ainoa! Kirja loihtii esiin todellisuuden, jossa seksuaalisuuteen suhtauduttiin varsin leppoisasti ja turhia niuhottamatta. Kihlaus tulkittiin niin vakavaksi lupaukseksi, että naimisiin ei aina ollut hoppu. Eikä pariutumisen kanssa kiirehditty muutenkaan - parisuhteen solmimisikä oli yleisesti lähemmäs kolmeakymmentä. Se, että avioton lapsikaan ei usein ollut pelkkä häpeän ja kurjuuden aihe, oli minulle uusi ja ilahduttava tieto!

Toinen avartava elämys oli tajuta, kuinka itse asiassa piian asema saattoi olla sangen vapaa ja onnekaskin: nainen sai itse päättää palveluspaikkansa, sai tienata itse ja päättää muutenkin omista asioistaan aika vapaasti. (No, tämän kolikon kääntöpuolena on se, että jokaisella piti olla paikka, asema, asuinpaikka ja rooli, jonka mukaan elää. Irtolaisuus oli yhteiskunnan tuomitsemaa ja rankaisemaa.)

Kirjassa käy selväksi myös se, kuinka yksityisyyttä ei tosiaankaan ollut eikä tunnettu (kylä-)yhteisössä. Jokaisen piti kuulua johonkin yhteisöön, tietää paikkansa siinä. Ja saattoi olla aivan varma, että jokaista liikettä oli seuraamassa joku silmäpari. Ahdistava ajatus, mutta ei kai yksityisyyttä osattu juuri kaivatakaan..?

Piikojen valtakunta kurkottaa sen verran kauas historiaan ja sellaisen näkymättömän kansanosan maailmaan, että on uskomatonta, että tämä kirja on ylipäätään olemassa! Mitenkään kokonaisvaltaista kuvaa se ei naimattomien naisten elämistä 1600- ja 1700-lukujen Suomessa anna, keskittyyhän se ennen kaikkea Hämeen (ja siellä Hauhon) alueen elämänmenoon. Mutta hieno, harvinaislaatuinen kurkistus historiaan se kuitenkin on.

Piikojen valtakunta julkaistiin äänikirjana vuonna 2021, eli sen voi myös kuunnella - kuten minäkin tein!

Tekijä: Tiina Miettinen

Teos: Piikojen valtakunta - Nainen, työ ja perhe 1600-1700-luvuilla

Kustantaja: Atena 2015 (äänikirja 2021)

Sivuja: 184 (äänikirja 5 h 45 min)

-Viivi

Henna Karppinen-Kummunmäki: Tyttöjen vuosisadat

Henna Karppinen-Kummunmäen Tyttöjen vuosidat -teoksen (Avain 2022) alaotsikko pohdituttaa: "Lasten ja nuorten historiaa keskiajalta 1800-luvulle". Käsitelläänkö kirjassa kaikkia lapsia ja nuoria vai vain tyttöjä? No, pian selviää, että tyttöjen ja nuorten naisten elämään teos zoomaa. Se pohjaa kirjailijan väitöskirjaan Elite English Girlhood in the Eighteenth Century, ja tämän aihe-, aika- ja aluerajaus antaakin osviittaa myös Tyttöjen vuosisadan perspektiivistä: 1700- ja 1800-lukujen ylhäisöön keskitytään.

Eliittiin keskitytään siitä ymmärrettävästä syystä, että kirjailijan lähdemateriaalinaan käyttämiä kirjallisia lähteitä (kirjeet, päiväkirjat) on olemassa lähinnä eliitin piiristä. Näin etenkin tyttöjen osalta, sillä harva rahvaan tyttö (jos poikakaan) osasi lukea saati kirjoittaa vielä 1800-luvun alussakaan. Siinä, missä väitöskirja keskittää huomionsa englantilaistyttöihin, on tyttöjen vuosisatoihin otettu mukaan myös suomalaisia nuoria naisia. Tyttöyden ja nuoruuden kokemuksia avataan niin brittiläisen Jane Austenin kuin kajaanilaisen Lina Rislachinkin esimerkkien kautta.

Tyttöjen vuosisadat keskittyy nimenomaan henkilökohtaisiin kokemuksiin tyttöydestä ja naiseksi kasvamisesta. Se etenee aika pitkälti lapsen elinkaaren mukaan vauva-ajasta imettäjän hoivissa, perheeseen, koulutukseen, ystävyyssuhteisiin ja lopulta seuraelämään ja rakkauteen. Yleisiä katsauksia värittävät lukuisat lainaukset tyttöjen ja nuorten naisten kirjallisista tuotoksista. Tämä kokemuksellisuus ja tyttöjen omien (kirjallisten) äänien kuuluminen ovat kirjan ehdoton suola.

En sano, että tyttöjen ja naisten elämä olisi nykyäänkään helppoa - päinvastoin. Mutta ei se muutama sata vuotta sittenkään sitä ollut! Nuoriin naisiin kohdistetut ristiriitaisey odotukset tuntuvat monelta osin (valitettavasti) edelleen relevanteilta: Nätti pitää olla, mutta pynttäytyä ei saa. Kaino on oltava, mutta ei tuppisuu. On oltava hyvä keskustelija, mutta ei kuitenkaan turhan nokkela ja viisas. 

Annetut raamit olivat tiukat, eikä vaihtoehtoja annettu - etenkään sen jälkeen, kun katolisuudesta luovuttiin: miellytä muita ja mene naimisiin. Katolisena aikana nuorella naisella oli sentään kaksi vaihtoehtoa: avioitua tai alkaa nunnaksi. Eikä luostarielämä tosiaankaan välttämättä ollut kamaluus, vaan oikeastaan naisen ainoa mahdollisuus elää omistautuen opiskelulle ja itsensä kehittämiselle - ja välttää synnytyskoneeksi tuleminen.

Kirjan aikarajaus on laaja, mutta sivumäärä suppeahko 175; kovin syvälle aiheeseen ei päästä, mutta hyvä yleiskuva syntyy. Aluerajaus taas on ehkä vähän hassu - vaikka englantilaiset ja suomalaiset säätyläistytöt elivät varmastikin pitkälti samanlaista elämää. Karppinen-Kummunmäki toteaa itse, että kokee tieteellisen tutkimuksen laajemmalle yleisölle saavutettavaksi saattamisen tärkeäksi. Sitä Tyttöjen vuosisadat kyllä tekee erittäin mallikkaasti.

Naistenviikko 2022 -haaste 18.-24.7.2022 + Kaari Utrio 80 v.

Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi kutsui kaikki osallistumaan tänäkin vuonna Naistenviikon lukuhaasteeseen. Tänä vuonna myös Kirjailuja on mukana, luenhan muutenkin paljon naisten kirjoittamaa ja naisista kertovaa kirjallisuutta!

Tuijan postauksesta löytyy tarkemmat osallistumisohjeet.

Tässä omat postaussuunnitelmani viikolle - oikeudet muutoksiin pidätetään. 🌞

Naistenviikon nimipävät

18. heinäkuuta – Riikka Henna Karppinen-Kummunmäki: Tyttöjen vuosisadat - Lasten ja nuorten historiaa keskiajalta 1800-luvulle (Avain 2022) 

19. heinäkuuta – Sari, Saara, Sara, Sarita, Salli, Salla Tiina Miettinen: Piikojen valtakunta - nainen, työ ja perhe 1600-1700-luvuilla (Atena 2015)

20. heinäkuuta – Marketta, Maarit, Reetta, Reeta, Maaret, Margareeta Jenna Kostet: Margaretan synti (Aula & Co 2021)

21. heinäkuuta – Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne, Joanna Liisa Louhela: Kaikkeus on meidän (WSOY 2021)

22. heinäkuuta – Leena, Matleena, Leeni, Lenita Hanna-Reetta Schreck: Säkenöivät ja oikukkaat - Suomen kultakauden naisia (Like 2021)

23. heinäkuuta – Olga, Oili Jasmine Westerlund: Olly Donnerin kiehtova elämä (WSOY 2022)

24. heinäkuuta – Kristiina, Tiina, Kirsti, Kirsi, Krista, Kiia, Tinja Kirsi Vainio-Korhonen: Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa - Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa (SKS 2018)

Psst. 28.7.2022 Kaari Utrio täyttää 80 vuotta! Kirjasähkökäyrä-blogi emännöi Utrio-haastetta 1.7.-28.7.

Lukemisiin!

-Viivi