Adam Mansbach: Nyt v***u nukkumaan

Jokainen vanhempi sen tietää (tai kuka ei tiedä, niin haist... siis onneksi olkoon, olet saanut lottovoittoakin paremman lahjan): lapsen saaminen nukkumaan on joskus todella tuskallista. Se on sitä sellaista hirvittävää hivutusta, että tekisi mieli (joskus ei pelkästään tee) karjua kurkku suorana, että: "Nyt v***u nukkumaan!", mutta se vain pahentaisi tilannetta ja pidentäisi kultapupun nukahtamisaikaa entisestään.

Oivan purkautumiskeinon - tai ainakin vertaistukea - tähän vanhemmuuden ydinongelmaan tarjoaa Adam Mansbachin loruilema runoteos Nyt vittu nukkumaan (Into 2012; Go the Fuck to Sleep). Ricardo Cortésin kauniisti kuvittama kirja sisältää yliherttaisesti riimiteltyjä minirunoja, jotka keikkaavat lopussa aina päälaelleen: täydellinen kuvaus siitä tuskan ja piilotetun raivon tikahduttamasta fiiliksestä, jota maailman rakkain pieni olento saa kukkumisellaan aikaan. "Olet ihana, mutta nyt alkaa mennä hermo!"

Huumorirunous tuli minulle tutuksi - ja rakkaaksi - Antti Holman Kauheimpien runojen (Otava 2015) myötä. Ja aika paljon samaa Mansbachin ja Holman runoissa löydänkin: toimiva riimittely, hieno kielenkäyttö ja lopun yllärikoukku, joka pyrkii vetämään maton jalkojen alta. Nautin aina suuresti Saako tälle edes nauraa -huumorista, joka viihdyttää mutta saa myös vaikeaksi, ja tämä kirja putoaa tähän samaan kategoriaan. "Ei saisi nauraa, tämä on kamalaa, mutta nauran kuitenkin!"

Samalla kaavalla toteutetut saman aihepiirin runot voisivat alkaa tympäistä, mutta Nyt vittu nukkumaan on onneksi tarpeeksi lyhyt, jotta vitsi jaksaa naurattaa ja pysyä tuoreena läpi teoksen. Hauska pieni tuhma kirja vanhemmuuden ja nukutussessioiden kanssa kipuileville!

Ps. Kannattaa varoa, ettei kirja etsiydy vääriin käsiin. Kirjan kuvakirjamainen ulkonäkö ja ovelasti piilotettu otsikko aiheuttavat näet sen, että kirjaa luulee helposti lastenkirjaksi, mitä se ei totta vieköön ole.

Ikkunat kaupungin pimenee, 

syvänteissä muhii valaskalat. 

Luen vielä yhden sadun, jos lupaat että

vittu nukkua alat. 

Tekijä: Adam Mansbach (kirj.) & Ricardo Cortés (kuv.)

Teos: Nyt vittu nukkumaan (englanninkielinen alkuteos: Go the Fuch to Sleep; suom. Kaj Lipponen) 

Kustantaja: Into 2012

Sivuja: 32

Mistä: Kirjastosta

- Viivi

Andy Riley: Pupujen suuri itsemurhakirja

Naurua ripauksella syyllisyyden pistoja. Oi, tuo ihanan kamala "saako tälle edes nauraa" -huumori, joka jaksaa aina huvittaa, viihdyttää ja etenkin häkellyttää! 

Tähän kategoriaan kuuluu ehdottomasti Andy Rileyn itsemurhapupusarjakuva. Luin Rileyn Pupujen suuren itsemurhakirjan (The Bumper Book of Bunny Suicides; Bazar 2010), joka sisältää huippusuositut albumit Pupujen itsemurhakirja ja Itsemurhapupujen paluu - plus superekstrana 10 täysin uutta itsemurhaa, wou! - ja hihitin katketakseni samalla vaikeasti vaivaannuksesta väännellen. 

Niin siis mitä?! Kyllä, Rileyn sarjakuvissa söpöt valkoiset puput tekevät itsemurhia mitä mielikuvituksellisimmilla (ooh mikä taivutusmuoto!) tavoilla. Järjetöntä, hirvittävää, oivaltavaa, ristiriitaista. Mustaakin mustempaa huumoria. 

Lähipiirissäni kirja aiheutti pahennuksen sekaista hekottelua. Omalla tavallaan todella haastavaa lukemista siis! 

Riley tunnetaan animaatioistaan ja käsikirjoituksistaan. Hän on käsikirjoittanut useita suosittuja televisio-ohjelmia, joista kirjan esittelyssä mainitaan Ponille kyytiä. Kuka muistaa?!

Mieleeni ajoittain herännyt kysymys on tässä tapauksessa (luulen) täysin irrelevantti (koska syihin tai seurauksiin ei ole pupujen kohdalla tarkoituskaan kajota), mutta sitäkin pohdituttavampi: 

Miksi? 

Huom! Pupujen uuden itsemurhakirjan arvio täällä!

Tekijä: Andy Riley

Teos: Pupujen suuri itsemurhakirja (englanninkielinen alkuteos: The Bumper Book of Bunny Suicides; suom. Mervi Sainio) 

Kustantaja: Bazar 2010

Sivuja: 190

Mistä: Kirjastosta

- Viivi

Ilari Aalto & Elina Helkala: Matkaopas keskiajan Suomeen

Miltä kuulostaisi informatiivinen mutta helposti luettava ja omaksuttava tietokirja keskiajan Suomesta? 

                Oi kyllä kiitos!

Olen viime aikoina ollut syystä tahi toisesta hurjan kiinnostunut Suomen historiasta, kansanperinteistä, myyteistä ja kadonneesta (?) kulttuurista, ja siksi olenkin täyttänyt kohta pääkirjastomme sivukirjastoa muistuttavat kirjahyllyni lainauslaitoksen aihetta käsittelevillä ihanuuksilla. Yksi houkuttelevimmista kirjastolöydöistä oli ehdottomasti tämä Ilari Aallon ja Elina Helkalan Matkaopas keskiajan Suomeen (Atena 2015).

Vuonna 2016 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon voittanut teos on arkeologi Ilari Aallon kirjoittama ja artesaani Elina Helkalan kuvittama mahtava kurkistus suoraan 1400-luvun Suomeen - tai Itämaahan, kuten Ruotsin vallan alaisuudessa ollutta maailmankolkkaamme silloin kutsuttiin. Kurkistus on tosin vähättelevä ilmaus: keskiaikaiseen Suomeen sukelletaan niin elävästi, kuin se vain kirjan avulla on mahdollista. Miten asuttiin, mitä syötiin, kuinka pukeuduttiin, miten matkattiin, miten maailma koettiin ja mihin uskottiin... Kuinka erilaista elämä on ollutkaan - ja kuinka kuitenkin niin samanlaista!

Aallon matkaopastyyliin kirjoittama teksti on sujuvaa, ja vaikka aihetta tuntematon lukija kohtaakin hurjasti uutta informaatiota, kirja ei ole millään tavoin raskas. Infolaatikot, sanaselitykset ja vanhojen lähteiden lainaukset elävöittävät jo muutoinkin eläväistä tekstiä, ja kirjaa on todella vaikea laskea käsistään. Helkalan piirrokset tukevat tekstiä erinomaisesti ja auttavat lukijaa lähtemään kovin todentuntuiselle matkalle maailmaan, joka on niin kovin vieras, vaikka onkin yllättävän tuttu.  Aikaa ei glorifioida eikä mustamaalata, vaan suhtautuminen keskiaikaiseen Suomeen on kirjan sivuilla ymmärtäväisen realistista. Ymmärtäminen onkin avainsana: ei arviointi, ei tuomitseminen, ei ihannointi, vaan ymmärtäminen.

Lähemmäs elävää keskiaikaista Suomea pääsisi varmaan vain osallistumalla keskiaikamarkkinoille tai larppaustapahtumaan - jos silloinkaan.

Aallon ja Helkalan keskiajan matkaopas on suorastaan kunnianhimoinen projekti; Suomen keskiaika on (näin kirjan viimeisillä sivuilla opin) melko tutkimaton ja tuntematon aihe. Kaikki kirjan tieto perustuu tieteelliseen tutkimukseen, mutta kaikkea me emme voi tietää emmekä varmaksi sanoa. Hieman jäin kaipaamaan tarkempaa tutustumista keskiaikaisen kansan ajatusmaailman ja maailmankuvaan, mutta on ymmärrettävää, että tiedon saaminen tästä on liki mahdotonta: lukutaidottoman kansan mielenliikkeistä ei ole jäänyt (kirjallisia) todisteita jälkipolville.  Keskiaikaan liittyvän pimeyden ja salaperäisyyden verho vedetään kuitenkin tässä keskiaikaoppaassa rajun lempeästi edestä, ja eteen avautuu maailma, joka on (ainakin melkein) totta. 

Erityismaininta vielä kirjan lopusta löytyvälle kattavalle lähdeluettelolle, josta poimin monta mielenkiintoista teosta yhä kasvavalle luettavien listalleni. Lisäksi listalleni lennähtää saman kirjailijaparin toinen teos: Matkaopas muinaiseen Suomeen (Atena 2017).

Tämän kirjan kokoaminen on vaatinut paljon tutkimista, soveltamista, rohkeutta, kunnianhimoa - ja rakkautta keskiaikaan! Tämä kirja on aivan ihastuttava!

Miksi tutkia mennyttä aikaa? mietin joskus. Tähänkin Aalto vastaa kirjan viimeisessä luvussa. Voin esittää ainakin yhden oppimani perusteen: menneiltä polvilta voi oppia jotakin hyvin tärkeää. Kannattaakin, sillä ennen ei ehkä kaikki ollut paremmin, mutta joku sentään oli:

"Matka-aikojen lyhentyessä maailma on kutistunut, mutta samalla se on muuttunut kiireisemmäksi. 

--- Keskiajalla ei tunnettu kiirettä."

(s. 234)

Tekijä: Ilari Aalto & Elina Helkala

Teos: Matkaopas keskiajan Suomeen

Kustantaja: Atena 2015

Sivuja: 256

Mistä: Kirjastosta

- Viivi

Sunday Ngakama & Sanna Hukkanen: Kurkistus

Ihanaa ystävänpäivää, kirjaystävät! Ystävänpäivän kunniaksi miniarvio eräästä yhteistyössä tehdystä sarjakuvateoksesta, var så goda:

Tansanialaisen Sunday Ngakaman ja joensuulaisen Sanna Hukkasen piskuinen Kurkistus on omakustanteinen sarjakuva-albumi/-lehtinen vuodelta 2008. Albumissa vuorottelevat hukkasen novellimaisemmat sarjikset ja Ngakaman pilapiirrosmaiset ruudut luoden minikurkistuksen niin afrikkalaiseen kuin länsimaiseenkin yhteiskuntaan kriittisestä vinkkelistä katsoen.

Kurkistus sisältää napakkaa yhteiskuntakritiikkiä kohteinaan lähinnä kapitalismi ja materialismi - rahan ja materian valta ja sen seuraukset, jotka on vedetty näissä sarjakuvissa yli toimivan alleviivaavasti. Tässä pikkualbumissa on kyse nasakoista täsmäiskustripeistä, jotka lukaisee kyllä nopeasti, mutta joiden teemoja jää pohtimaan pitkäksi aikaa: mihin tämä maailma on menossa, millaisia me nykyihmiset oikein olemme, onko (Afrikassa) edelleen kolonialismia ja, ehkä suurimpana, emmekö me koskaan muutu?!

Etenkin Hukkasen piirrosjälki miellyttää minua kovasti! Ngakaman karikatyyrimäiset (afrikkalais-)hahmot tuovat puolestaan mieleen rasistisen pilailukuvaston, ja lukiessa herääkin mielenkiintoisia pohdintoja rasistisesta sanastosta ja kuvastosta sekä niiden käytöstä. Kaikkinensa Kurkistus on paljon kokoaan suurempi teos.

Kurkistus on ilmeisen pienipainoksinen omakustanne, sillä en löytänyt siitä juurikaan tietoa internetistä. En löytänyt albumille edes ISBN-koodia kirjastomme tietokannasta. Olipa siis sangen hyvää sattumaa, että koko kiehtovan lehtisen edes löysin: kiitos kuuluu kirjastossamme pidettävälle Metsänpeitto-näyttelylle, jota varten Kurkistuskin oli kaivettu näytille - onhan Sanna Hukkanen Metsänpeitonkin tekijä.

Vielä vinkkausta: Hukkanen Ja Ngakama ovat julkaisseet yhdessä myös Karkuteillä-nimisen sarjakuvan (Artbox Irja 2012), joka kertoo tansanialaisista katulapsista pohjaten oikeiden katulasten haastatteluihin. Kannattaa tutustua!

Sanna Hukkasen ja Inkeri Aulan kiehtova Metsänpeitto-albumi (Arktinen Banaani 2018) puolestaan palkittiin vuoden 2018 Pohjois-Karjalan taidepalkinnolla ja sitä ollaan juuri kääntämässä venäjäksi! Suosittelen tutustumaan tähän metsän, puiden ja myyttisten tarinoiden värittämään kaunottareen.

Tekijä: Sunday Ngakama & Sanna Hukkanen

Teos: Kurkistus

Kustantaja: Omakustanne (Sunday & Sanna) 2008

Sivuja: 25

Mistä: Kirjastosta

- Viivi

Anders Nilsen: Sisyfos

Ihanaa lukurauhan päivää!

Sisyfos on antiikin kreikkalaisesta mytologiasta tuttu hahmo, joka monien mutkien kautta päätyy päivästä toiseen vierittämään kiveä ylös mäkeä vain huomatakseen, että se aina juuri ennen huippua vierii takaisin alas. Siinäpä kivenpyörittäjän kylää kerrakseen. 

Mutta miten Sisyfokseen liittyy Minotauros, balrog, tikkari tai ankka (tai mikä hanhi lienee...)?  Palkitun yhdysvaltalaissarjakuvailijan Anders Nilsenin sarjakuvassa (Huuda huuda 2008) liittyy. Sisyfoksen ja muiden hahmojen (kohtaamisten) kautta tässä kahden sarjakuvanovellin lyhykäisessä kokoelmassa Nilsen käsittelee elämää(nsä), elämänfilosofiaa(nsa), rakkautta ja vähän muutakin. 

Vähällä sivumäärällä, yksinkertaisella viivalla ja yksinkertaisella dialogilla Sisyfos onnistuu kertomaan niin paljon. Ja naurattamaan absurdiudellaan! 

Syvällinen pohdinta yhdistettynä monitasoiseen huumoriin - loistava pieni paketti!

Tekijä: Anders Nilsen

Teos: Sisyfos (suom. Viljami Jauhiainen)

Kustantaja: Huuda huuda 2008

Sivuja: 28

Mistä: Kirjastosta

- Viivi