maanantai 5. marraskuuta 2018

Jyri Paretskoi: K15

Jyri Paretskoin K15 (Otava 2018) oli huimalla 80 sivun pituudellaan hauska pieni välipalakirja, jonka seurassa viihdyin vallan mainiosti, vaikken varsinaista kohdeyleisöä (l. nuori) olekaan. Kirjan paksuuden ei pitäisi ainakaan pelottaa lukemista karttavia nuoria ja dialogipainotteisuus ja huumorilla höystetty toiminta voivat hyvinkin iskeä nuorisoon. 

Jyri Paretskoi: K15

Kirja kertoo kohta 15-vuotiaasta Ronista, joka on vähän erilainen kuin muut, ja on joutunut siksi kiusatuksi läpi elämänsä. Ja joutuu taas möläyttäessään luokassa tykkäävänsä runkkaamisesta - ja nousee ihan somesensaatioksi asti. Onneksi Ronilla rinnallaan on Niko ja luokan uusi tyttö Sara.

Tarinassa olisi ainesta enempäänkin, nyt se jää aika nopsaksi pintaraapaisuksi - tosin varmasti ihan tarkoituksella, sillä ymmärtänen, että tämä kirja(-sarja) on kohdennettu nimenomaan nuorille, jotka eivät kirjaan hevillä tartu. Ohut kirja ja näpsäkkä tarina eivät toivottavasti tunnu liian isolta palalta kirjoja vierastavallekaan. 

Seksi ja seksuaalisuus, kaveruus ja koulumaailma, isättömyys, erilaisuus, kiusaaminen ja somen armoton maailma ovat teemoja, joista saa revittyä huumoria, mutta joista voi myös sanoa paljon painavaa. K15 naurattaa, mutta herättelee myös ymmärtämään erilaisuutta ja vastustamaan kiusaamista. Huudettakoon siis yhteen ääneen: "Mäkin tykkään runkkaamisesta!" 

Tämä kirja aloittaa sarjan, jonka seuraavatkin osat haluan lukea! Ja tätä kannattaa kyllä ehdottomasti tarjota teinille luettavaksi.

Ps. Mutta hei, onko Jyri Paretskoi jotain sukua Pahkasian Markku Paretskoille?

Tekijä: Jyri Paretskoi 
Teos: K15
Kustantaja: Otava 2018
Sivuja: 80
Mistä: Kirjastosta

- Viivi

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Nelli Ruotsalainen: Täällä en pyydä enää anteeksi

Talventuoksuista lokakuun loppua!

Nelli Ruotsalaisen runokokoelma Täällä en pyydä enää anteeksi (2018) on feministisen asennekustantamo Pesän ensimmäinen julkaisu ja myös kirjoittajansa esikoinen. Ja millainen esikoinen se onkaan! Runoja, joissa ei tosiaankaan pyydellä anteeksi, ja joissa inhimillisyys on kuitenkin kaikessa kaunistelemattomuudessaan pääosassa.

Vahva runoteos alkaa teinihoromuisteloilla, kasvaa rankkojen aiheiden avulla aikuisuuteen, jossa menneisyys etsiytyy epävarmuudeksi ja vihaksikin. Onko viha voimaa vai voimattomuutta? Ainakin se on turhautumista, rooleja, epävarmuutta, traumoja, haavoja ja arpia, etsimistä ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia. Grrrrrr, murisee Ruotsalainen, vahvana ja heikkona, ihmisenä. Heikkoutensa tunnustaminen se vasta voimaa onkin!

en voi olla rohkea ja isänmaallinen!
koska sotilaat raiskaavat naiset
miessukulaistensa edessä

naiset kirjoittavat tarinoitaan
jotteivät testamenttaisi traumojaan

(s.43)

Nelli Ruotsalainen: Täällä en pyydä enää anteeksi
Täällä en pyydä enää anteeksi on vihaista, melankolista ja tummaa. Ja sieltä kaikesta, vuosikymmenien ja vuosisatojen ajalta ammentavaa energiaa. Runot ovat kokeilevia, erilaisia, oivaltavia ja samaistuttavia - ja siksi lukukokemus on hyvin voimakas. Teos kokeilee eri tyylejä ja runon eri muotoja tehokkaasti ja toimivasti. Joukossa on myös englanninkielisiä runoja, jotka tuntuvat kenties kielensä vuoksi hieman irrallisilta - mutta myös kielensä ansiosta eri tavalla toimivilta. Tehokeinoina Ruotsalainen käyttää esimerkiksi toistoa, yliviivauksia ja rujoa kieltä.  Välillä itketään esiäitien kyyneliä ja välillä räjähdetään mykistyttävällä voimalla. Lukijaa ei tosiaankaan jätetä kylmäksi.

Näin jossain videonpätkän, jossa Ruotsalainen lausui runoaan. Se oli sähköistä, suoraa, kiivasta ja terävää. Nämä runot toimivat luettuina, mutta ne toimivat varmasti (ihan eri tavalla) myös ääneen lausuttuina.

not gay as in happy
but queer as in
I still have no fucking idea

(s.56)

Henkilökohtaiset kokemukset ja näkemykset, yhteiskunta, kulttuuri, politiikka ja patriarkaatti. Yksityinen ja yhteinen muovautuvat eräänlaiseksi Ruotsalaisen omakuvaksi, kokemusten kaunistelemattomaksi tilkkutäkiksi. Kun identiteettiä etsitään, löytyy usein vain epävarmuus. Hatunnosto rehellisyydestä: olisi helpompaa esittää vahvaa ja teräksistä, kuin osoittaa verestävät arpensa, näyttää hapuilunsa ja tunnustaa pehmeytensä, mutta siihen tämä kokoelma ei lankea. Sanoma on selvä: on ihan okay olla not-okay tai whatever.

Täällä ei pyydetä enää anteeksi omaa itseään.
(s. 24)

Nelli Ruotsalainen: Täällä en pyydä enää anteeksi


Naiseus (ja feminismi) on rooleja, pelkoa, huolien kantamista, alistumista, push-uppeja, pelkoa ja valkosipulinkynsiä pillussa. Se on tuskanhuutoja, me toota, ylisukupolvisia traumoja, ärinää, myöntymistä myöntymättä, raiskaajan hajua sporassa. On se paljon muutakin, mutta on se tuotakin.

Erityiskiitos kirjan äärimmäisen vaikuttavalle syanotypiakuvitukselle (kuvia on ilmeisesti painettu postikorteiksikin - wou!) ja muutenkin onnistuneelle taitolle, jotka tukevat kirjan sisältöä loistavasti ja auttavat eheän kokonaisuuden luomisessa. Harvaan kirjaan jaksaa tarttua kovin moneen kertaan (ainakaan lyhyen ajan sisällä), mutta tähän on jaksanut ja halunnut tarttua moneen kertaan ja aina uutta ja syvempää löytäen. Wou!

kasvanut tyttönä
ensimmäiset push-up rintsikat päällä
Tapiolan keskustassa
toivonut kahta asiaa:

1. joku hakee viinaa
2. että kelpaan

(s. 9)

TekijäNelli Ruotsalainen
Teos: Täällä en pyydä enää anteeksi
KustantajaPesä 2018
Sivuja: 80
Mistä: Kustantajalta

- Viivi

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Jen Campbell: Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa

Pirteää keskiviikkoa!

Jen Campbellin Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa (Nemo 2012; Weird Things Customers Say In Bookshops) on hulvattoman hauska kokoelma asiakkaiden möläytyksistä kirjakaupoissa. Ja ne ovat (valitettavasti ja uskomattomasti) ihan totta. Varoitus: Saattaa aiheuttaa ympäristössä paheksuntaa, kun tirskut yksin.

Jen Campbell: Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa

Tämän kirjan ahmaisee muutamassa hetkessä, ja tätä jää kaipaamaan lisää. Siksipä kysynkin: Missä on 2. osan, More Things Customers Say In Bookshops suomennos?! Entäs kirjan suomalainen vastine, johon etsittiin materiaalia kirjan takakansilehdellä? Jos näitä ei jo ole, niin olisiko mahdollista saada nämä painoon asap (eli niinku olis jo), pyydän kainosti.

"Hei. Haluaisin vain tiedustella kirjoittiko Anne Frank ikinä jatko-osaa kirjalleen."

Alunperin blogissaan asiakkaiden hauskoja sanomisia jakanut Campbell on kirjoittanut lisäksi niin runoja, novelleja kuin lastenkirjojakin (joita tosin ei ole suomennettu). Kannattaa lisäksi ehdottomasti tutustua kirjailijan Youtube-kanavaan: siellä on aivan mahtavaa sisältöä esim. satujen taustoista ja erilaisuuden kuvaamisesta kirjallisuudessa.

Tässä yksi esimerkki Campbellin tubetuotannosta:



TekijäJen Campbell
Teos: Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa (englanninkielinen alkuteos: Weird Things Customers Say In Bookshops; suom. Aino Partanen) 
KustantajaNemo 2012
Sivuja: 114
Mistä: Kirjastosta

- Viivi

perjantai 5. lokakuuta 2018

Ville Pohjalainen: Nelieliö

Lo(s)kaista viikonlopunalkua!

Ville Pohjalaisen omakustanteinen runoteos Nelieliö (2017) on aikamoisen synkeää elämän anti-ilotulitusta, joka jaksaa yllättää rujoudellaan ja rumuudellaan runo toisensa jälkeen. Varoitus: tämä arviokin sisältää sangen rumaa kieltä.

Kuvaillakseni teosta lainaan Kummelin Virsikirjan lisälehtiä lehteilevää urkuri Anders Gärderoodia: "Se menee --- ala-allegoriaan: arki, ahdistus, kiusaus, synti."

Ville Pohjalainen: Nelieliö

Teoksen 2 ensimmäistä osaa Aikalaiskrapula ja Outokainen avautuivat toivottomina, oksennuksenhajuisina ja hientahmaisina. On yön synkkyyttä, viinaa ja menkkapaneskelua. On ryyppäämistä kapakoissa ja on jyystöä Bangkokissa. On outoja unia, psykoosilääkkeiden makua ja  Dillinger-pitsaa. On lohduton maailma, jossa ei ole muuta, kuin miehen turhautuminen ja muisto. Naisen tuoksu.

Kolmas osa, Solmu, pompauttaa lukijan päiviin tuon naisen kanssa. Lopunalun uumoilua ja uumia. Lopullista loputtomuutta. Kaunistakin kaihoa keskellä harmaan maailman massaa. Hetken ykseys ja ainainen yksinäisyys. Neljäs osa, Vapauteni sivut, jatkaa Solmun viitoittamalla kaihoisalla tiellä, kunnes heittää lukijansa yhtäkkiä keskelle  monta kertaa nähtyä pornofilmiä. Bang bang!

Ville Pohjalainen: Nelieliö

Kokoelmassa kokeillaan hyvinkin erilaisia tyylejä aina proosarunosta loppusoinnulliseen, mutta valtaosa runoista ampuu silmille (en sano mitä) hengästyttävällä sarjatulella. Rujoja kuvia. Sukuelimiä. Eritteitä. Masennusta. Ahdistusta. Kiusauksia. Tympeyttä. Eri (t)teitä samaan pisteeseen, jossa maailmalla ei ole enää tarjota mitään arvokasta, pelkkiä valhekuvia vain.

Laskin kirjan monta kertaa käsistäni hengästyneenä ja liikaakin nähneenä. Lasken taas, viimeisen kerran.

Pohjalaisella on Youtubessa spoken word -runoutta:




Tekijä: Ville Pohjalainen
Teos: Nelieliö
KustantajaBoD 2017
Sivuja: 174
Mistä: Arvostelukappale

- Viivi

torstai 4. lokakuuta 2018

Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä & Bikinirajatapaus

Lumoavaa lokakuun alkua!

Viime kuussa tulikin kokeiltua taas pitkästä aikaa äänikirjoja ihan kaksin kappalein, kun huomasin, että lasta nukuttaessa ja autossa istuessa hiljaisuuden voi hyödyntää (eli täyttää) valmiiksi ääneen luetulla kirjallisuudella. Niinpä tulinkin kuunnelleeksi Henriikka Rönkkösen kirjat Mielikuvituspoikaystävä ja Bikinirajatapaus, jotka muuten toimivat äänikirjoina aivan loistavasti! Tiedän Rönkkösen kirjojen jakavan mielipiteitä aika vahvastikin, mutta tässä omiani:

Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita


Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä

Mikäpä sopivampi yhtälö, kuin rauhaisa, rakastava nukutustuokio lapsen käsi omassa, samalla, kun korvanapissa tilitetään seksistä ja erinäisistä ruumiineritteistä niin suoraan, että punastuttaa?! 

Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä (Atena 2016) on sinkkublogia pitävän kirjoittajan enemmän tai vähemmän omiin kokemuksiin pohjaavaa suoraa avautumista sinkkuelämästä, deittailusta, vessassakäynneistä ja seksistä. Tässä kirjassa on roisia kieltä ja vielä ronskimpaa huumoria. Todella ronskia. Ettenkö sanoisi, että härskiä. On sukupuolitauteja ja ihmissuhdekiemuroita. Oikein reviteltyinä ja leviteltyinä - jokaisesta kuvakulmasta. 

Mutta on tässä kirjassa myös oikeasti hienoja oivalluksia elämästä; on upeita ajatuksia itsensä rakastamisesta. Jokainen sinkkuna (nykymaailmassa) ollut tai oleva löytää tästä varmasti samaistumispintaa. Tämä kirja saa kiemurtelemaan vaivautuneesti ja nauramaan ääneen - ja suhtautumaan itseensä, elämään ja seksiin (ja muuhun pariutumispuuhailuun) ainakin vähän aiempaa rennommin.

Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus ja muita sinkkuelämän iloja


Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus

Bikinirajatapaus (Atena 2018) jatkaa Mielikuvituspoikaystävästä tutulla kaavalla, mutta tämä kirja osoittautui jopa edeltäjäänsä viihdyttävämmäksi. On Tinder-miehiä, lomaromansseja ja äitipuoleutta, kuin myös mielenterveyden ja kehonkuvan pohdintaa, määmatkailua ja kasvamista. Ja kakkajuttuja.

Hyvinkin yksityiskohtaiset seksikuvaukset saavat silmät pyörimään, kielelliset oivallukset hykertelemään ja nolojen tapausten selostukset tyrskimään myötähäpeän ja naurun sekoitusta. Ihailtavaa avoimuutta ja itsensä likoon laittamista, johon ei joka jamppa pystyisikään. Rönkkösen kieli on rikasta ja kerronta sujuvaa. Kyseessä on siis taitava kirjoittaja, eikä kirjaa malttaisi millään jättää kesken. Ja loppu tulee liian aikaisin!

Tätä kirjaa on testattu (itseni lisäksi) myös keski-ikäisellä naisella ja kolmekymppisellä miehellä: toimi molemmilla.

Ps. Uudella videollani puhun syyskuussa lukemistani kirjoista. Mukana myös nämä äänikirjat!


- Viivi