Viv Groskop: Au revoir, tristesse

Viv Groskopin Au revoir, tristesse - ja muita elämänohjeita ranskalaisista klassikoista (Atena 2021, suom. Ulla Lempinen) on sisarteos Groskopin aiemmalle teokselle Älä heittäydy junan alle - ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista. Venäjän kieltä ja kirjallisuutta opiskelleena tartuin jälkimmäiseen innolla - ja Groskopin tyyliin sen myötä ihastuneena tartuin sitten myös tähän ranskalaiskirjallisuutta ruotivaan teokseen.

Au revoir tristesse on sekoitus Groskopin elämänhistoriaa (siis lähinnä nuoruuden opiskelukokemuksia Ranskassa) ja 12 ranskalaisklassikon ruodintaa maustettuna hauskoilla huomioilla ja terävillä tulkinnoilla. Siinä missä samalla muotilla valettu Älä heittäydy--- onnistuu olemaan samaan aikaan hersyvän hauska, osuvan kirjallisuustieteellinen ja kipeän omakohtainen, jää Au revoir tristesse valitettavasti vähän vaisummaksi. Ehkä se johtuu siitä, että venäläinen kirjallisuus (ja muu kulttuuri) on molempia kieliä opiskelleelle Groskopille kuitenkin paljon läheisempi, kuin Ranska ja ranska. Siksi venäläisestä kirjallisuudesta (ja Venäjän-kokemuksista) irtosi juttua paljon sujuvammin, kuin ranskalaisesta.

Myönnän, että ranskalaiset kirjallisuusklassikot ovat minulle aika vieraita (jopa pelottavia; "En minä ole tarpeeksi sivistynyt ymmärtääkseni korkeakulttuurisia merkkiteoksia!"). Muutamia Groskopin kirjassaan käsittelemiä teoksia googleteltuani jäin miettimään kuitenkin sitä, kuinka luotettavia hänen juonireferaattinsa ja siten myös tulkintansa käsitellyistä kirjoista ovat... Minusta näet tuntuu, että joissain tapauksissa Groskopin olisi ehkä kannattanut kerrata käsittelemiensä teosten teemat ja juonet..? Tai sitten hän on ottanut vähän kirjallisia vapauksia.

Niin tai näin, vaikka mikään maata mullistava lukukokemus tämä ei ollut, se onnistui kuitenkin herättämään kiinnostukseni ranskalaisklassikoihin aivan uudella tavalla. Luinkin (siis: uskalsin lukea) Camus'n Sivullisen heti tämän perään!

Ja siis tämän suomalaisen painoksen kansi on kyllä aivan upea - vertaahan alkuperäiseen! Kansi on Timo Mänttärin käsialaa.

Tekijä: Viv Groskop (suom. Ulla Lempinen)

Teos: Au revoir, tristesse - ja muita elämänoppeja ranskalaisista klassikoista (engl. alkuteos: Au Revoir, Tristesse: Lessons in Happiness from French Literature)

Kustantaja:  Atena 2021

Sivuja: 302

- Viivi

Anniina Mikama: Myrrys

Anniina Mikaman Myrrys (WSOY 2021) on sijoitettu fantasiakategoriaan, mutta ai että, kuinka ihanaa olikaan huomata, että se oli hyvin vähän varsinaista fantasiaa ja paljon enemmän suomalaista kansanperinnettä muutaman sadan vuoden takaa Kainuun korvesta.

Myrryksen päähenkilö on nuori Niilo, joka on orvoksi jäätyään jäänyt sangen ikävään taloon kasvattipojaksi. Kivihalmeen isäntäväki on ilkeää, ja Niilolla käy aikamoinen tuuri, kun pelottava tietäjä eli myrrysmies Musta-Martin, ottaa hänet oppipojakseen palkkana parannustyöstä. Niilon huolet eivät tietenkään tähän lopu, vaan Kivihalmeen pahuus piinaa häntä edelleen.

Sen, mitä historiasta ja kansanperinteestä tiedän, on romaanin tarina kaikkinensa hyvinkin uskottava. On loitsuja, luonnonuskonnon ja kristinuskon törmäilyä, läheinen - suorastaan symbioottinen - suhde luontoon... Ainoa suurempi epäuskottavuus on tuon synkeän myrrysmiehen nimi: kirkonkirjoissa Martin on voinut aivan hyvin olla Martin, mutta kainuulaisen kansan suussa hän olisi aivan varmasti ollut Martti.

Myrryksessä on hyvän ja pahan välistä kipinöintiä, magiaa ja shamanismia, jännitystä ja konflikteja. Se on leimattu nuortenkirjaksi, mutta en tiedä, löytääkö nuori yleisö sitä. Sietäisi löytää, kuten myös aikuisenkin yleisön, sen verran hieno hyppäys Kainuun korpiin romaani on! 

Mikaman aiempi nuortenromaani Taikuri ja taskuvaras on palkittu Topelius-palkinnolla, ja trilogia, jonka kyseinen kirja aloittaa, onkin laajalti pidetty ja kiitetty. Kirjailija on tehnyt myös lasten tietokirjoja. 

Tekijä: Anniina Mikama

Teos: Myrrys

Kustantaja: WSOY 2021

Sivuja: 370

- Viivi

Päivi Taussi: Katrin kahdet kengät

Päivi Taussin Katrin kahdet kengät (Reuna 2022) on koskettava pieni tarina inkeriläisestä Katrista, joka pakenee veljineen Suomeen kahdet kengät mukanaan 1920-luvulla. Se on kirjailijan mummon tarina, mutta kuitenkin fiktiivinen kertomus. Vaikka se kertookin vain yhden ihmisen/perheen tarinan, avaa se samalla monien inkeriläisten kohtaloita.

Kirjassa kulkee kaksi juonnetta: Katrin tarina sekä kirjailijan tutkimus- ja kirjoitusprosessi. Tämä on toisaalta toimiva ratkaisu, joka auttaa ymmärtämään kirjailijan työtä. Toisaalta se on myös aika helppo ratkaisu, jonka avulla kirjoittaja voi selitellä ratkaisujaan (lukijalle, itselleen?) - vaikka ei tarvitsisi! Tarinan haaste on siinä, että se on periaatteessa oikean, eläneen henkilön tarina, ja toisaalta keksitty. Se ei ole siksi oikein kumpaakaan. Kirjan päähenkilöstään maalaama kuva on ehkä turhankin viaton ja siloinen, mikä selittynee sillä, kirja on (ja ei ole) kirjailijan oman isoäidin tarina.

Tämän ei ole tarkoitus lannistaa tai varsinaisesti kritisoida vaan ennemminkin rohkaista (sikäli mikäli jälkiviisaudesta nyt mitään hyötyä olisi); mummoon olisi voinut laittaa vähän särmää, ja tarinaa olisi voinut lähestyä rohkeammin.

Taussi on taitava sanankäyttäjä, ja edellä kirjoittamastani huolimatta pidin kirjasta kovasti. Pienen ihmisen tarinat ovat tärkeitä, ja tämä teki kunniaa kohteelleen: naiselle, joka saapui nuorena pakolaisena Suomeen, ja rakensi elämänsä tyystin uudelle maaperälle.

"En aloittanut tarinaa Katrin syntymästä. En myöskään päätä sitä hänen kuolemaansa. Jätän Katrin eloon vielä pitkäksi aikaa." (s. 166)

Tekijä: Päivi Taussi

Teos: Katrin kahdet kengät

Kustantaja: Reuna 2022

Sivuja: 167

- Viivi