Clayton, Jackson, Stone, Thomas, Woodfolk & Yoon: Blackout

Blackout on kuuden amerikkalaiskirjailijan romanttinen novellikokoelma värillisistä/mustista nuorista New Yorkissa sähkökatkon aikaan sai alkunsa siitä, kun Dhonielle Clayton alkoi pohtia, miksei mustien nuorten rakkaustarinoita ole juurikaan kirjoitettu. No nyt on!

Pidän kirjan rakenteesta: Tiffany D. Jacksonin Pitkä marssi -jatkokertomus luo novelleille kehykset, yhdistää palaset toisiinsa. Siksi kokoelma on ihailtavan yhtenäinen ja eheä. Vaikka, toki, jokainen tarina on omansa ja kirjoittajansa näköinen.

No, minä en ehkä ole romanttisen kirjallisuuden asiantuntija tai suurfani, joten kaikkien tarinoiden sisältö ei sitten niin minuun iskenytkään. Osa rakkaustarinoista oli kyllä enemmän kuin onnistuneita, mutta toiset taas kärsivät aika rajusti uskottavuuden puutteesta. Kommunikaation puute kuulunee nuorten suhteisiin, mutta äkkirakastuminen ventovieraaseen palvelutalossa tuntui vähän turhan helpolta ratkaisulta.

Kirjallisena ja kulttuuritekona Blackout on tärkeä ja hieno. Erityisen hienoa on, että se on suomennettu. Se avaa niin värillisten/mustien amerikkalaisten nuorten aikuisten arkea, seksuaalisuutta, juuria kuin suhteitakin. Olisin halunnut hullaantua, mutta nyt se ei kuitenkaan ihan onnistunut. Viihdyin kyllä kirjan parissa ihan mainiosti, ja kaikesta epäuskottavuudesta huolimatta suorastaan ahmin sen!

3/5 ⭐

Tekijä: Dhonielle Clayton, Tiffany D. Jackson, Nic Stone, Angie Thomas, Ashley Woodfolk & Nicola Yoon (suom. Outi Järvinen)

Teos: Blackout

Kustantaja: Otava 2022

Sivuja: 242

- Viivi

Jenni Hendriks & Ted Caplan: Tosi raskas reissu

Tässä maailmantilanteessa kaipasin kipeästi jotain kevyempää, viihdyttävää luettavaa. Onneksi käsiini osui tämä kirkuvan pinkki ya-romaani muutaman vuoden takaa!

Tosi raskas reissu on aborttiroadtrip. Se on hyvin elokuvamainen (liekö kirjoitettu leffasovitus mielessä..?), överi ja etenkin hahmoiltaan todella kliseinen. Mutta silti se onnistuu olemaan äärimmäisen mukava lukukokemus ja hyvä romaani, jolla on sanottavaa. Ja jota ei millään malta laskea käsistään.

Goodreadsin (englanninkielisiä) arvioita luettuani olen entistä vakuuttuneempi siitä, että tämä on tärkeä kirja - voi sitä vihan määrää! Tosi raskas reissu on kirja naisten itsemääräämisoikeudesta (vähän muunkin kuin aborttien suhteen), seksuaalisuudesta, identiteetistä. Se on kannanotto. Se, että kreisisekoilun avulla saa välitettyä näin tärkeitä viestejä niinkin selkeästi (no, välillä alleviivatenkin), on suorastaan ihailtavaa. Uponnee kohderyhmäänsä - minuun ainakin upposi.

4/5 ⭐

Tekijä: Jenni Hendriks & Ted Caplan (suom. Inka Parpola)

Teos: Tosi raskas reissu 

Kustantaja: WSOY 2020

Sivuja: 304

- Viivi

Salla Simukka & Siri Kolu (toim.): Satalatva

Satalatva on nuorten (aikuisten) kirjoituskoloelma, jossa on Kalevala-aiheisia tarinoita usealta tunnetulta suomalaiselta kirjailijalta. Kuten antologioissa yleensäkin, on Satalatvassakin olevien tekstien tyyli ja taso vaihtelevaa - mikä on sekä hyvä että vähemmän hyvä juttu. 

Kaiken kaikkiaan nautin teksteistä, joissa leikitellään Kalevalan tapahtumilla ja hahmoilla hyvin erilaisin tavoin aina klikkiotsikoista päiväkirjoihin. Kyllä tämä voisi nuorisolle sopia käteen orkkis-Kalevalaa paremmin.

Psst. En ota sen kummemmin kantaa Kalevalan taustoihin ja problematiikkaan, mutta suosittelen sukeltamaan originaalirunojen pariin, jos aihe yhtään kiinnostaa. Suomen kansan vanhat runot (SKVR) löytyvät myös verkosta, ja siellä sitä on, köhm, kaikenlaista paljon jännempää, kuin Kalevalassa ikinä.

Tekijä: Salla Simukka & Siri Kolu (toim.)

Teos: Satalatva : Kalevala uusin silmin 

Kustantaja: Tammi 2021

Sivuja: 226

- Viivi

Reijo Pitkäranta: Fata verborum

Kos on kiinnostunut kielistä, historiasta, nippelitiedosta ja etenkin etymologiasta, niin Reijo Pitkärannan Fata verborumon ehdoton valinta luettavaksi. Teos esittelee nykyisille suomenkielen käyttäjille nelisenkymmentä tuikituttua sanaa, jotka ovat lainautuneet kieleemme alkujaan antiikin kreikasta ja latinasta saakka.

Etymologisten kiinnostavien yksityiskohtien lisäksi teos on kiehtova kurkistus antiikin maailmaan ja kulttuuriin. Kirja on siis paljon muutakin, kuin kuiva etymologinen sanakirja. Oikeastaan melkein kaikkea muuta - sellainen antiikin ja Euroopan yleistietopläjäys, jota lukee niin sivistyäkseen kuin viihtyäkseenkin.

No okei, "lentävän" lauseen "Cherchez la femme!" ("Varokaa naista!" tai: "Pitäkää naista silmällä!" tai jotain semmosta vaaralliseen naiseen viittaavaa...) letkauttaminen oli ehkä vähän turn off. Etenkin, kun se ei kyllä sovi yhtään käytettyyn asiayhteyteen (stetoskoopin synty aikana, jolloin (mies-)lääkärin ei ollut soveliasta kuunnella siveän nuoren naisen sydäntä painamalla korvansa tämän rintaa vasten, kuten oli ollut tapana kaiketi tehdä)... Ihan kuin se olisi vain pitänyt päästä sanomaan. 

4/5 ⭐

Tekijä: Reijo Pitkäranta 

Teos: Fata verborum : näkymiä sanojemme historiaan

Kustantaja: Gaudeamus 2020

Sivuja: 320

- Viivi

Elinor Cleghorn: Sairas ja viallinen

Olisin halunnut pitää tästä enemmän! Onhan tämä kaikkinensa hieno ja tärkeä tietokirja, mutta muutama juttu jäi kaihertamaan.

"Muutamat jutut" ovat siis esim. se, että ilmeisesti (ainakin, jos uskon arvosteluihin) kirja ei ole aivan totuudenmukainen, vaan se yksinkertaistaa ja jopa vääristelee asioita. Kirja alkaa myös hienosti historiallisen laajalla länsimaisella perspektiivillä, mutta loppua kohden sen näköala kaventuu ja kaventuu.

Näköalan kaventuessa ja sivumäärän vähetessä kirja muuttuu enemmän tietokirjasta feministiseksi manifestiksi. Sinänsä feminismissä tai feministisessä manifestissa ei tietenkään ole mitään vikaa, päin vastoin, mutta kapea katsantokanta ja asioiden raju yksinkertaistaminen ja vääristely (?) syövät pohjaa uskottavuudelta. 

Kirja nostaa esille tärkeitä, usein unohdettuja seikkoja, kuten etnisyyden kysymykset, mutta ei mainitse sanallakaan esim. ylipainoa ja sen vaikutuksia naisten saamaan huomioon ja hoitoon.

Kaiken kaikkiaan kyllä pidin kirjasta, sen rakenne on selkeä ja asia tärkeä. Kyllä tämä lukea kannattaa, mutta kannattaa myös ehkä vähän osata suodattaa.

3/5 ⭐

Tekijä: Elinor Cleghorn (suom. Veli-Pekka Ketola)

Teos: Sairas ja viallinen : naiset lääketieteen historiassa

Kustantaja: Bazar 2021

Sivuja: 445

- Viivi

Sanna Ylimartimo: Pimeässä hohtavat tähdet

Pimeässä hohtavat tähdet on Sanni Ylimartimon esikoisteos, vaikuttava säeromaani 14-vuotiaan Miran elämästä, jonka pelastukseksi on löytynyt k-pop. Korealainen musiikki on eskapismia, jota tyttö tarvitsee niin koulukiusaamisen kuin ylisuojelevan äidinkin takia.

Säeromaani on jopa trendikäs kirjallisuudenlaji nykyisessä nuortenkirjaskenessä, enkä ihmettele: runomuoto sallii todella henkilökohtaisten tuntemusten välittämisen samalla, kun rakenne pysyy kuitenkin kevyen ilmavana. Näin on Pimeässä hohtavien tähtienkin laita; teemat ovat isoja ja hankaliakin, mutta runomuotonsa vuoksi romaani ei ole lainkaan liian raskas (sanan kummassakaan merkityksessä).

Kun tarina koostuu yksittäisistä, näennäisesti irrallisista runoista, voisi luulla, että tuloksena on kaikkea muuta, kuin ehjä kokonaisuus. Luulo osoittautuu kuitenkin vääräksi: Miran tarina (tai: pieni pala siitä) kiertyy selkeäksi yksiköksi. 

Nuorelle lukijalle kirja, sen teemat ja kieliasu varmasti toimivat. Näin aikuisempikin, täysin k-popin maailmasta tietämätön ihminen pystyi samaistumaan Miran tarinaan hämmästyttävän kouriintuntuvasti. Ehkä itse jäin kaipaamaan vielä enemmän "runoa" kirjan runoihin: runomuodon leikillisyyttä, kokeellisuutta olisin suonut tekstiin lisää. Tosin: kohderyhmä voi olla toista mieltä. Ylisuojeleva äiti omituisuuksineen tuntui välillä turhan epäuskottavalta jännitteentekijältä. 

Pienistä kaiherruksista huolimatta luin kirjaa vallan ihastuneena. Aivan ihastuttava pieni kirjahan tämä on, hieno esikoinen! Keveän rakenteensa vuoksi tätä uskaltaa tarjota etenkin vähemmän lukevalle nuorelle. 

4/5 ⭐

Tekijä: Sanni Ylimartimo

Teos: Pimeässä hohtavat tähdet

Kustantaja: Karisto 2022

Sivuja: 152

- Viivi

Susanna Alakoski: Pumpulienkeli

No niin, palataanpas pitkän blogitauon jälkeen asiaan: loistavaan kirjallisuuteen. Susanna Alakosken Pumpulienkeli (WSOY 2021; Bomullsängeln suom. Sirkka-Liisa Sjöblom) on loistava. Se on melkein 500-sivuinen tiiliskivi, joka ei ole lainkaan raskasta luettavaa. Niin, kenties liikoja rönsyjä olisi voinut karsia, mutta en silti voi sanoa kirjan käyneen minulle pitkäveteiseksi. 

Olin aikaisemmin (oikeastaan ennen bookstagramiin tutustumista) historiallisten romaanien suurkuluttaja, ja Pumpulienkelistä nautiskellessani muistin taas, miksi. 

Pumpulienkelin Hildan tarina on Alakosken isoäidin tarina - tai ainakin sen innoittama. Alakoski avaa naisten arkista historiaa ja Vaasan tehdastyöläisten arkea 1900-luvun alussa elävästi ja hartaudella. Se on koskettava ja jotenkin jopa hellyttävä, mutta samalla kuitenkin erittäin kovaa kamaa. 

Onneksi tätä on tulossa lisää, sillä sarjan toinen osa Lontoon tyttö on ilmestynyt suomeksi juuri äsken!

4,5/5 ⭐

Tekijä: Susanna Alakoski (suom. Sirkka-Liisa Sjöblom)

Teos: Pumpulienkeli (Pumpulienkeli #1)

Kustantaja: WSOY 2021

Sivuja: 484

- Viivi