Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon saajat julkistettiin tänä vuonna 12.9. Yksi palkituista oli professori Maria Lähteenmäki teoksesta Punapakolaiset : Suomalaisnaisten elämä ja kohtalo Neuvosto-Karjalassa (Gaudeamus 2022). Erityisen kiehtovaa tästä teki minulle se, että olin aloittanut kirjan lukemisen ja kuuntelemisen (tein näitä rinnakkain) juuri pari päivää aiemmin. Mikä sattuma!
Punapakolaiset on tuhtiakin tuhdimpi tietokirja, vertaisarvioitu tieteellinen teos suomalaisnaisista, jotka lähtivät Neuvosto-Karjalaan ensimmäisen maailmansodan myllerryksissä niin poliittisista kuin taloudellisistakin syistä. Kirjan aikajänne kattaa 1910-1930-luvut, eli ajanjakson, joka alkoi työläisten paratiisin rakentamisen käynnistymisestä ja päättyi unelmien murskaantumiseen.
Mikään helposti luettava Punapakolaiset ei tosiaan ole - eikä sen ole tarkoitus ollakaan. Tietoa on rutkasti ja sulateltavaa paljon. Kirja toimii äänikirjana vallan mainiosti, mutta pidin painetun kirjan mukana rinnalla, sillä siinä on kuvamateriaalia ja rutkasti lisätietoa sisältäviä lähdeviitteitä, jotka luonnollisesti puuttuvat äänikirjasta.
Teos kuvaa kattavasti Suomen ja Neuvosto-Venäjän rajan yli muuttamisen syitä ja seurauksia. Erityiseksi sen tekee se, että fokus on naisissa, jotka jäävät liki poikkeuksetta historiankirjoituksessa miesten jalkoihin. Tutkimuksessa on myös ensimmäistä kertaa hyödynnetty 24 Venäjän Karjalassa vaikuttaneen suomalais- ja karjalaisnaisen pienoiselämäkertoja, jotka on kerätty vuosina 1931-1935.
Kirja on kattava sekoitus niin laajaa, yhteiskunnallista kontekstia kuin yksilöiden tarinoitakin. Syntyvä kuva on kokonainen ja kattava, informatiivinen ja samalla tunteita herättävä. Päällimmäisenä mieleen jäi kokemus epäoikeudenmukaisuudesta ja epätasa-arvosta - siitä, että loppujen lopuksi iso osa punapakolaisnaisista ei löytänyt paikkaansa mistään, vaan joutui pettymään elämään ja yhteiskuntaan yhä uudelleen. Nämä olivat pääosin jo lähtökohtaisestikin huono-osaisia, kouluttamattomia, köyhiä ihmisiä, jotka koettivat vain pitää itsensä ja perheensä hengissä. Tässä kuviossa koskettaa erityisesti ihmisen taipumus kaikesta huolimatta uskoa parempaan ja tarttua pieniinkin toivonrippeisiin valoisammasta huomisesta.
"Pakolaisuus on repeämä, joka irrottaa pakolaisuuteen joutuneen itseidentiteetin paikasta ja katkaisee hänen välittömän suhteensa entiseen maailmaan. Hannah Arendt, kerran pakolainen itsekin, toteaa esseessään "Me pakolaiset", kuinka vieraita, lainsuojattomia, ei-toivottuja ja ulkopuolisia pakolaiset ovat uusilla asuinseuduillaan."
(s. 57)
Tekijä: Maria Lähteenmäki
Teos: Punapakolaiset : Suomalaisnaisten elämä ja kohtalo Neuvosto-Karjalassa
Kustantaja: Gaudeamus 2022
Sivuja: 453
Yleisten kirjastojen luokitus: 32.3109 / 92.7
ISBN: 978-952-345-193-3
Tiiliskiven lukemisen jälkeen käsiä lepuuttaen,
Viivi
Yritän monesti lukea tietokirjat painettuina kirjoina, juurikin noiden liitteiden ja kuvien vuoksi, mutta rinnakkain lukemalla ja kuuntelemalla tietysti saisi molempien paremmat puolet. Miten en olekaan tullut ajatelleeksi. Tähän mennessä olen lukenut ja kuunnellut samaa kirjaa vain Proustin kohdalla, kun luen alkukielellä ja kuuntelen suomeksi. Tosin nyt on kuuntelu pahasti perässä.
VastaaPoistaNämä jäävät usein väliin vaikka aihe olisi kiinnostava, kuten tämä ihan ehdottomasti on, juurikin kun kuvia pitäisi osata kaivaa e-versiosta oikeissa paikoissa äänikirjaa kuunnellessa. Sitten toki jos on yksi yhtenäinen kuvaliite sillä ei ole väliä, sellaisissa painetussa kirjoissa selaan aina kuvat heti ensimmäisenä läpi 😊
VastaaPoistaOnpa kiinnostavan oloinen kirja. Kuuntelin elokuussa Antti Järven isoisoisästään tekemän tutkimuksen. Se sijoittuu kyllä 40-luvulle, mutta samaan jatkumoon kuin tämä. Omassakin sukutaustassa on Neuvosto-Karjalasta paennut sukulainen, joten aihe kiinnostaa.
VastaaPoista