Sirkka Tampsi: Katriina Aunuksesta

Hei!

Tervetuloa uuden blogini pariin! Tämä blogi tulee siis käsittelemään yhtä elämäni suurimmista rakkauksista: kirjoja. Lupaan esittäytyä paremmin jossakin tulevassa postauksessa, nyt kuitenkin hypätään suoraan asiaan, eli siihen miksi me olemme täällä: kirjoihin.

Ensimmäinen kirja, jota blogissani käsittelen on vähän aikaa sitten lukemani Sirkka Tampsin elämäkerta Katriina Aunuksesta (Mediapinta 2011). Kirja ei ole mitenkään erityisesti valikoitunut ensimmäiseksi käsiteltäväkseni, se vain sattuu olemaan viimeisin kirja, jonka olen lukenut.

Katriina Aunuksesta on tositapahtumiin perustuva kertomus karjalaisen kaunottaren elämäntaipaleesta aina köyhästä lapsuudenkodista Pohjanmaalle miehelään. Naisen elämäntarinaa värittävät niin rakkaudet kuin menetyksetkin, niin sodat kuin onnenhetketkin. Paljoa ei maallista hyvää ole Katariinalle tarjolla, eikä elämä aina muutoinkaan tarjoile naiselle liiaksi auvoa. Köyhyys, sairaudet, sodan arvet, koti-ikävä ja taistelu jokapäiväisestä toimeentulosta värjäävät tarinan sangen tummanpuhuvaksi.  Kohtalon potkiessa kipeästi ainoana toivontuojana kulkee hiljaa huokaistu: "Huomenna on uusi päivä... kyllä tämä tästä." (s. 90).

Tarina on mukaansatempaava ja mielenkiintoinen, enkä välttynyt ihmettelemästä useampaankin otteeseen, voiko tarina juonenkäänteineen tosiaankin olla täysin totta. Valitettavasti kirjan kielessä on parantamisen varaa, enkä ikuisena pilkunviilaajana voinut olla huokailematta kummallisille sanajärjestyksille, ajoittaisille kirjoitusvirheille ja juonen poukkoiluille. Lukukokemus ei siis ollut kielen ja rakenteen osalta se kaikkein miellyttävin, mutta jos (ja kun) tarinaan uppoutuu niin, että kykenee sulkemaan silmänsä noilta sinänsä harmittomilta kömmähdyksiltä, on kirja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Todellisista ihmiskohtaloista, jos mistä, voi ja kannattaa ottaa opikseen. 

Loppulauseessaan Tampsi toteaa kirjan olevan tarkoitettu vain kaikkein läheisimmille, lapsille ja ystäville (s. 166). Tämän luettuani oloni oli vähän kuin varkaalla: luinko minä nyt jotakin, mitä ei ollut minulle tarkoitettu?! Rikoinko yksityisyyttä vastaan, kurkistinko tuntemattoman suvun tarinaan ilman lupaa?! Tähän nyt todettakoon, että lainasin kirjan yleisestä kirjastosta, ja kirja on myös ainakin Mediapinnan sivuilla myytävänä, eli en minä mitään sinällään rikollista tahikka väärää tehnyt. Sen lisäksi koen, että kirjaa kykenemme lukemaan ja tarinaa ymmärtämään myös me, jotka emme ole kirjoittajan läheisiä ja joilla ei ole henkilökohtaista kosketuspintaa kirjan tapahtumiin ja henkilöihin - sen verran selkeästi ihmiset on esitetty ja tapaukset kuvattu. 

Katriinan tarina on monella tapaa koskettava, ihastuttava ja kauhistuttava, ihmetyttävä ja mietityttävä. Se tarjoaa ainakin yhden opetuksen, johon meistä jokaisen tulisi tarttua: aina on toivoa. Tai, kuten Katriina asian ilmaisi: "Huomenna on uusi päivä."

Tekijä: Sirkka Tampsi 
Teos: Katriina Aunuksesta 
Kustantaja: Mediapinta, 2011 
Sivuja: 166
Mistä: Kirjastosta

-Viivi

Ps. Blogi myös Instassa!