Reija Glad: Rikki

On siis kevät - mutta soikoon se duurissa!

Tavaramarkkinoiden Kevät-hitin tapaan mollissa soi syvälle sieluuni koskettanut Reija Gladin pienoisromaani Rikki (Robustos 2017), kirja, joka käsittelee synkin sävelin mielen järkkymistä, köyhyyttä, alkoholismia ja elämää hiljenevässä maaseutuyhteisössä. Tämä Gladin esikoisromaani on voittanut Robustoksen pienoisromaanikilpailun kolmannen sijan vuonna 2015, ja minunkin lukukokemusrankingissa tämä nousee ehdottomasti korkealle (vaikka kaikenlaista paremmuusjärjestysten laatimista pyrinkin välttämään, koska se on liki mahdotonta).

"Säästän tämän ajan ja kaikki asiat. Säästän hetket, säästän nyrkit oven läpi ja lapsivetiset pikkuhousut säästän. Sieviä värejä säästän silmät täyteen, laitan kämmenkuoppiin pusuja."

(s. 40)

Rikki on luotaantyöntävä ja todella puoleensavetävä. Tarina on rankka kertomus lapsuudesta rikkinäisten aikuisten ympäröimänä - kohti omaa (rikkinäistä) aikuisuutta. Kaunis, lyyrinen kieli vetää ahmimaan tarinaa, jota ei toisaalta haluaisi lukea, josta ei haluaisi tietää mitään. Alkoholi rikkoo perheen, isä haahuilee ja häipyy, äidin mieli on rikkoutunut, ympäristö jaksaa tuomita muttei auttaa. Kaiken keskellä pyristelee kolmen poikasen tiivis joukko. Eeva, Niko ja Paula osoittavat, millainen ihmeellinen kyky lapsilla on selviytyä mistä vain, sopeutua millaiseen elämään tahansa - vaikka eihän muuta mahdollisuutta kai olekaan.

"On myöhä ja yö on nostanut kastetta kaiken päälle. Äiti juoksee alasti kaurapellossa, sen jalat painuu märkään multaan. Sillä on päässä häähuntu ja kesäsumu mekkona."

(s. 12)

Reija Glad: Rikki (Robustos 2017)



"Yritän keskittyä yhteen ajatukseen kerrallaan. Ajatella sen pois. Niitä tulee aina lisää. Ne kimpoilevat niin nopeasti. Kaadan vettä itkun päälle. Kylmää vettä kylmässä saunassa. Pienet ovat jo puhdistuneet. Menivät pesään unille. Minä kaadan päälleni koko yön painon."

(s. 55)

Osa kirjan viehätyksestä on ehdottomasti sen kertojissa, joista jokainen tuo omaa syvyyttään ja omia puoliaan tragediaan. Kaikkitietävä kertoja toteaa asioiden laidan, aikuinen Paula valottaa, mitä rikkinäisen perheen lapsista tulee isoina. Äidin ääni on oleellinen lisä tarinaan; ilman kurkistusta maahan lytätyn kaunosielun mieleen hänet olisi niin kovin helppo tuomita. Liian helppo. Tarinan kiehtovinta antia on ehdottomasti eniten äänessä ollut kertoja, joka yllätti, kiehtoi, kummastutti ja sai rakastumaan itseensä: me-kertoja, joka summaa lasten ajatukset yhdeksi runollisen kauniiksi, samaistuttavaksi kokemukseksi. "Me lapset" -kertoja korostaa sitä tiiviyttä, sitä tiivistä kollektiivia, joka perheen lasten on ollut selviytymisensä vuoksi pakko solmia. Samalla se summaa kokonaisen lama-ajan lasten sukupolvikokemuksen, hullun maailman lasten, avioerolasten ja rikkinäisten vanhempien lasten kokemuksen. Todella vaikuttavaa!

"Niko potkii lunta pois niin kesä tulee äkkiä."

(s. 29)

Kirjan kieli on kaunista: etenkin äidin luvut ovat runoutta. Me-kertojan kielessä on mielestäni aivan äärimmäisen hienosti tavoitettu lapsen mieli ja lapsen kieli, joka on toisaalta naiivia ja toisaalta niin lyyrisen kaunista ja oivaltavaa, että ihan vihloo. Lapsen ajatus on runoutta. Raju ja rujo tarina pehmenee sopivasti hienon kielen ansiosta, ja vaikka riveilläkin on paljon luettavaa ja sulateltavaa on sitä ainakin toinen moinen rivien välissä - asioita, joita lapsi ei ymmärrä, ja ymmärtää kuitenkin. Maailmassa on inhottavia asioita, ihmiset tekevät inhottavia asioita. Kuinka niistä voikin kirjoittaa näin koskettavan kauniisti!

Kun yksilöiden välille on kasattu liikaa muistettavaa ja etenkin liikaa unohdettavaa, niiden muodostaman yksikön yhteen hitsautuneet saumat rikkoutuvat räsähtäen, eikä niitä saa enää sovitettua yhteen. Vaikeneminen ja kieltäminen on siunaus ja kirous, unohtaa voi ja ei kuitenkaan. Rikkinäiset aikuiset kasvattavat rikkinäisiä aikuisia. Rikkinäisen maailman lapset ovat rikki.

"On oman elämän anarkiaa selviytyä järjissään kaiken hulluuden keskellä. Eikä Eeva ajattele Saaraa, vaan muita ihmisiä ja muiden ihmisten hulluutta. Koko maailma on nyrjähtänyt."

(s. 80)

Tekijä: Reija Glad

Teos: Rikki

Kustantaja: Robustos 2017

Sivuja: 93

Mistä: Arvostelukappale

Helmet 2018 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

-Viivi