perjantai 6. huhtikuuta 2018

Zinaida Lindén: Rakkaus kolmeen appelsiiniin

Livakkaa loppuviikon alkua!

Blogista aiheutuneen stressin myötä (aikapula, tekemättömät arviot...) päätin jättää bloggaamisen vähän vähemmälle. Siksi päätinkin, että tästä kirjasta en blogipostausta tee. Lukukokemuksesta syntyi kuitenkin niin valtaisan miellyttävä, että pakkohan minun on jotakin kirjasta tänne blogiinkin kirjoittaa. Ja kyllä, ehkä osansa lukukokemukseen toi se vapautuneisuus ja stressittömyys, mikä syntyi, kun päätin lukea vaan, miettimättä blogia ja sitä mitä kirjasta sanoa laisinkaan.


Zinaida Lindénin Rakkaus kolmeen appelsiiniin (Into 2017) on odotellut lainakirjojen kasassa vuoroaan jo hyvän aikaa, mutta jokin kumma sai minut pidättäytymään viemästä kirjaa takaisin kirjastoon lukemattomana. Jokin kumma sai minut haluamaan pitää kirjan hyllyssäni vielä hetkisen. Siellä aikansa kuiskailtuaan tämä novellikokoelma sai lopulta vuoronsa, ja tästä olen äärimmäisen tyytyväinen: muodostuihan lukukokemuksesta yksi merkittävin pitkiin aikoihin.


Minulla ei ole antaa mitään hienoja, jäsenneltyjä ajatuksia Appelsiineista, koska päätin vain lukea sen kummempia pohtimatta. No, eihän se ihan onnistunut, joten tässä muutama hassu hajatelma:

Lokaali - globaali - glokaali. Guroobarizeeshon. Ihmiset ovat levittäytyneet ympäri maailmaa, mutta ovat silti toisiaan hämmästyttävän liki. Eyjafjallajökull - Fukushima - Utøya.  Suurkatastrofit vavisuttavat ihmisiä kaikkialla, maailman laidoilla,  vaikuttavat omalla tavallaan jokaisen elämään. Kokemukset ovat uniikkeja ja jaettuja yhtä aikaa. Yhden novellin päähenkilö on toisen novellin sivuhenkilö. Jokainen on oman elämänsä päähenkilö ja muiden elämien sivuhenkilö.

Mitä me toisistamme tiedämme? Mitä me tiedämme, ja mitä luulemme tietävämme? Mitä toiset tietävät meistä? Tietämättömyys lisää tuskaa enemmän kuin tieto. Tietämättömyys kasvattaa sellaisia lapsia, kuin ennakkoluulot, syrjintä, pelko, viha ja katkeruus. Kyse ei aina ole (vaikkakin voi olla) kulttuurieroista tai yhteisen äidinkielen puuttumisesta, oi ei tosiaan! Joskus muukalainen asuu saman katon alla. Joskus katsoo jopa peilistä.

Vähäeleisyys, ilmaisuvoima, nyanssit, melankolia, persoonat ja yksilöt. Lindén on onnistunut luomaan omanlaisensa (silti aina melko surumielisen) tunnelman jokaiseen novelliin. Henkilöt ovat aitoja, inhimillisiä, järkkyviä ja joskus vähän järkyttäviäkin. Ja usein, globaalissa maailmassa, ihmisten ympäröiminä, niin pirun yksin.


Kielen (propseja suomentaja Jaana Nikulalle) ja tarinoiden imu oli valtaisa. Pitkästä aikaa luin kirjaa, jota en meinannut millään päästää käsistäni. Tarinoita oli ahmittava ahmimatta, hotkien ja nautiskellen, pohtien ja pureskellen. Kaunista, oivaltavaa, haikeaa, hyrisyttävää, nautinnollista. Suosittelen.

Ja propseista puheenollen: Jaana Nikula voitti tänään Mikael Agricola -palkinnon Appelsiinien ja Johanna Holmströmin Sielujen saaren (Otava 2017) suomennoksesta. Sattuipas tämä postaus  nyt oivalliseen saumaan (ja vannon, että täysin sattumalta). Ja täytyy sanoa, että ihailtavaa työtä. Siis: wau ja onnea!

TekijäZinaida Lindén
Teos: Rakkaus kolmeen appelsiiniin (ruotsinkielinen alkuteos: Valenciana; suom. Jaana Nikula) 
KustantajaInto 2017
Sivuja: 210
Mistä: Kirjastosta

Helmet 2018 15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja



- Viivi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti