torstai 13. lokakuuta 2022

Katri Rauanjoki: Kesämerkit

Olen jonkin verran kurkistanut kolttasaamelaisuuteen käsityöharrastukseni kautta: Minna Moshnikoffin Erään kolttanaisen käsityöpäiväkirja on ollut kiintoisaa katsottavaa niin käsitöiden kuin kulttuurikurkistustenkin osalta. Heränneen kiinnostuksen vuoksi tartuin mielenkiinnolla Katri Rauanjoen Kesämerkit-romaaniin (S&S 2022); kertoohan se kuvaavansa 2020-luvun kolttasaamelaisten elämää.

Katri Rauanjoki: Kesämerkit


Romaanin lähtökohta on tietenkin taas hieman hankala - sen on kirjoittanut ei-kolttasaamelainen. Viimeaikaisista lukemistani tulee tässä yhteydessä mieleen esim. Jeanine Cumminsin Amerikan maa, jonka yhteydessä on niinikään ruodittu sitä, onko "valtaväestön edustajalla" oikeus kirjoittaa vähemmistön asioista - ainakaan vähemmistön näkökulmasta. Rauanjoki ruotii asiaa Kesämerkkien loppusanoissa: 

Mielestäni siihen, että suomenkieliselle yleisölle avataan kirjallisuuden keinoin maassamme asuvan vähemmistökansan nykypäivää ja kulttuuria, ei välttämättä tarvitse käyttää vähiä omankielisiä resursseja." (s. 248)

Kirjan henkilöt kuitenkin pohtivat:

"Aivan kuin me ei osattais puhua omasta puolestamme. Tai niin kuin vanhempi puhuu lapsen pään yli ---" (s. 38)

No, tästä nostosta huolimatta Rauanjoki ei mielestäni puhu kolttien pään yli, eikä kai tavallaan heidän puolestaankaan.

Kesämerkit on episodiromaani, jonka näkökulma muuttuu luvusta toiseen. Päähenkilöinä vuorottelevat niin nuoret kuin vanhatkin, niin koltat kuin luontokappaleetkin. Kaikkia yhdistää kolttasaamelaisuus ja/tai Sevettijärvi. 

Kirjan kantavana teemana on vähemmistökulttuurin eloonjäämistaisto valtakulttuurin ympäröimänä - modernin ja perinteisen kitkaisa yhteensovittelu. Aihetta tarkastellaan useista eri näkökulmista aina mielenterveysongelmista nuorison tulevaisuudennäkymiin, kielen katoamisesta nettiaktivismiin. 

"Kukaan ei osaisi hänen kieltään. Hän hapertuisi lakanoihin kuin kuivamaan nostettu kalan nahka. Niin kuin huonekaveri, jonka puhe ei ollut puhetta muille." (s. 58)

Luku luvulta käsiteltyä tulevat liki kaikki modernin kolttasaamelaisuuden kipukohdat. Välillä tämä jopa alleviivaava ja kärjistäväkin(?) rakenne hieman puuduttaa, mutta toisaalta: Rauanjoki osoittaa taitavan monitahoisesti, mitä kolttasaamelaisuus nykyisin on. Se voi olla katkeria muistoja Petsamosta, se voi olla saamelaisperheiden kokoontumisia Helsingissä, se voi olla taidenäyttely New Yorkissa.

Kolttasaamelainen kulttuuri on Kesämerkkien sivuilla perittyä ja nykyisyyttä, haavoja, arpia, rakkautta, juuria ja juurettomuutta, kuulumista ja kuulumattomuutta, oman paikan ja roolin etsimistä. Se on uskottava kuva vähemmistökulttuurista - vaikka en tietenkään voi tietää, kuinka totuudenmukainen se onnistuu olemaan.

"He olivat kulttuuria kahdella jalalla. Raskas työ sellaiselle, joka halusi vain kalastaa." (s. 118)

Kunniamaininta vielä kirjan äänikirjaversiolle, jonka lukija on kolttasaamelainen Tauno Ljetoff. Äänikirjoissa on valitettavasti joutunut tottumaan siihen, että lukijoilla ei ole yleensä mitään käryä siitä, kuinka vieraskielisiä sanoa lausutaan. Kesämerkkien toteutus ilahduttaa tätä taustaa vasten todella suuresti; kerrankin kirjalle on valittu natiivi lukija, joka ei takeltele, vaan lukee niin suomen- kuin koltankielisetkin sanat sujuvasti!

Arvion loppuun vielä vinkki: Yle Areenasta löytyy 15.4.2031 saakka Katja Gauriloffin lumoava dokumenttielokuva Kuun metsän Kaisa, joka kertoo ohjaajan isoisoäidistä, joka oli kolttasaamelainen tarinankertoja. Suosittelen! Kuten suosittelen Kesämerkkejäkin - kyllä tästä romaanista saa ainakin aavistuksen siitä, millaista on olla kolttasaamelainen 2020-luvun Suomessa.


Tekijä: Katri Rauanjoki

Teos: Kesämerkit

Kustantaja: S&S 2022

Sivuja: 256


-Viivi


10 kommenttia:

  1. Luin Kesämerkit heti kun se ilmestyi ja ihastuin kovasti. Monen erilaisen henkilön näkökulma kertoi aiheesta kiinnostavasti. Muistaakseni Rauanjoki kertoi, että hänellä on kolttasaamelainen ystävä, joten aihe on hänelle varmasti tutumpi kuin monelle muulle. Hienoa olisi tietysti lukea jonkun kolttasaamelaisen kirjoittama kirja, mutta niitä ei taida kovin paljon ilmestyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkökulmien runsaus kyllä mahdollistaa sen, että aihetta voi käsitellä usealta kannalta. Tässä kirjassa tämä toteutustapa toimii kyllä oikein mainiosti, sillä näin päähenkilöksi nousee yksilöiden lisäksi myös (ainakin melkein) koko yhteisö.

      Poista
  2. Minusta pääasia on se, että joku kirjoittaa ja antaa meille muille mahdollisuuden tutustua aiheeseen, vs se ettei nykymaailmassa saisi kirjoittaa enää kuin omasta navastaan. Rauanjoki on kertonut pyrkineensä perusteelliseen pohjatyöhön juurikin siksi, ettei itse ole kolttasaamelainen ja uskoisin, että on haastattelujen myötä saanut sen verran aitoa elämää kirjan sivuille, että on tämä minunkin lukulistallani. Eihän niitä kolttasaamelaisia kaunokirjailijoita oikein ole...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taustatyötä on varmasti tätä kirjaa varten tehty. Kuten kirjoitinkin, niin kirja vaikuttaa uskottavalta.
      Pohdin sitä, että jos vaikka olisikin kolttasaamelaisia kirjailijoita, niin eihän sitä voisi odottaa, että he haluaisivat kirjoittaa kolttasaamelaisuudesta. Tätä(kin) taustaa vasten on hyvä, että Rauanjoki on kirjan kirjoittanut.

      Poista
  3. Samaa mieltä kuin Jane. En hyväksy sellaista, että etnisyyden tai muun syyn takia ei saisi kirjoittaa toisesta ryhmästä. Ja kuten edellä mainittiin, on kolttasaamelaisia kirjailijoita varmasti häviävän vähän. Jos valtaväestö ei heistä kirjoita, heistä ei käytännössä kirjoiteta mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tietysti tavallaan hyvä, että nykyään pohditaan ja kyseenalaistetaankin sitä, kuka saa kirjoittaa ja kenen näkökulmasta. Toisaalta taas tosiaan ollaan vaarassa ajautua siihen, että kukaan ei kohta uskalla kirjoittaa mitään... Rauanjoki on kyllä tehnyt työnsä aihetta kunnioittaen, eli en näe kirjassa tämän suhteen mitään ongelmaa. Ehkä en tekstini pohdinnoissa tuonut tätä tarpeeksi hyvin esille. :)

      Poista
  4. Minulta on tämä mennyt vallan ohi, vaikuttaapa kiinnostavalta!

    VastaaPoista
  5. Pidin aikoinani kovasti Rauanjoen Muurista, joten tämäkin kiinnostaa. Samoin kuin aihe on kiinnostava. Saamelaisuus kiehtoo, mutta tiedostan, että ymmärrän siitä liian vähän.

    VastaaPoista
  6. En ollut aiemmin kuullut tästä kirjasta. Aihe kiinnostaa, vaikkei kirjailija olekaan koltta. Hienoa, että äänikirjalle on löytynyt oikea lukija.

    VastaaPoista
  7. Ei varmasti ole aivan ongelmatonta kirjoittaa yhteisön ulkopuolelta. Minusta tämä on kuitenkin toimiva ja kiinnostava teos. Episodirakenne toimii jopa yllättävän hyvin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! 💕