Moi!
Vielä muutama viikko sitten olin ehdottoman varma siitä, että sarjakuvat eivät ole minua varten. Vielä viikko sitten olin sitä mieltä, että vaikka yhden sarjakuvakirjan luinkin (ja melkoisen luinkin: Emmi Niemisen ja Johanna Vehkoon Vihan ja inhon internet), tapaa siitä ei ainakaan tulisi. Ja tässä sitä sitten ollaan: kirjoittamassa arviota toisesta sarjakuvateoksesta, samalla kunluettavien kirjojen alati kasvavassa pinossa majailee nyt myös useampi sarjakuvakirja. Elämä on jännää! Kiitos (kiitos tosiaan, sillä uusiin kirjallisuudenlajeihin tutustuminen on pelkkää plussaa) tästä sangen yhtäkkiä nousseesta sarjisinnostelusta kuuluu ihanalle bookstagram-yhteisölle (eli siis tyypeille, jotka julkaisevat Instagramissa kirjakuvia ja -arvosteluja), joka on hypettänyt erinäisiä sarjiksia sillä intensiteetillä, että pakkohan se on itsekin ollut hypätä kelkkaan mukaan.
Yksi jo jonkin aikaa Instagramissa hypetetyistä sarjakuvateoksista on Sarah Andersenin Aikuisuus on myytti (Sammakko 2017). Olen aina jälkijunassa, se minulle jollakin verukkeella sallittakoon, ja isoin hype on varmaan jo väistynyt muiden kiinnostavien uutuuksien tieltä, mutta hei: kyllä vanhatkin kirjat (siis onhan muutaman kuukauden vanha kirja jo vanha, kuka sellaista enää muistelee) ansaitsevat huomiota, joten tässä vähän lisää hehkutusta!
Aikuisuus on myytti on mainio, näpäkkä kokoelma Sarah's Scribbles -sarjakuvastrippejä, jotka olivat itselleni monilta osin niin samaistuttavia, etten voinut lukiessani muuta kuin nauraa. Ääneen. Se on mielestäni oikein hyvä merkki -vaikka en toki sano, että kaikki hyvät kirjat naurattaisivat, tai että kirjan tulisi naurattaa, ollakseen hyvä. Mutta Aikuisuus on myytti on hyvä juuri huumorinsa takia! Selkeä, naiivikin piirrosjälki miellyttää kovasti silmääni, ja tukee hyvin, ah, niin samaistuttavia elämän pikkumomenttien kuvauksia!
Aikuisuus on myytti on keveitä strippejä parikymppisen naisen elämästä, parisuhteista, ulkonäöstä, töistä, harrastuksista, introversiasta, vuorovaikutuksesta ja paljon, paljon muusta. Hykerryttävät otteet elämästä vetoavat varmasti etenkin nuoriin naisiin (jos nyt näin rankasti kategorisoidaan), mutta kyllä nämä sarjakuvat repivät muistakin naurunhörähdyksiä irti (testattu miehellä ja vanhemmalla naisihmisellä - terveisiä äitille, ja anteeksi, että käytin sanaa vanha!). Sarah Andersenin piirroksissa on paljon tarttumapintaa melkeinpä jokaisen elämään, ja pienet hauskat, usein surkuhupaisatkin huomiot arjesta ovat nimenomaan tämän kokoelman suola ja sokeri ja muutkin mausteet. Nam!
Suosittelen tätä etenkin introverteille, ujoille ja itsestään epävarmoille ihmisyksilöille, joilla on kyky nauraa itselleen. Koska sehän se näissä sarjakuvissa eniten naurattaa - se, että stripit voisivat olla suoraan omasta elämästä reväistyjä. Aikuisuus on myytti on ihana ja söpö pieni välipalakirja niille, jotka ovat vähän hukassa elämänsä ja aikuisuuden kanssa. Ja täytyy sanoa, että olen ihan samaa mieltä kirjan otsikon kanssa: aikuisuus on pelkkä myytti; sitä on ihan turha odotella saapuvaksi - ainakaan omalle kohdalleni.
Teos: Aikuisuus on myytti - "Sarah's Scribbles" -kokoelma (englanninkielinen alkuteos: Adulthood is a Myth: A "Sarah's Scribbles" Collection 2016; suom. Aura Nurmi)
Kustantaja: Sammakko 2017
Sivuja: 109
Mistä: Kirjastosta
Helmet 2018 16. Kirjassa luetaan kirjaa
Sarjakuvahaaste 2018
-Viivi
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! 💕