Ihanaa viikonloppua kaikille!
Koska meillä luetaan sattuneesta syystä aika lailla lastenkirjoja, olen jo jonkin aikaa postaillut Instagramiin miniarvioita lastenkirjoista. Mikko Mallikkaan arvion jälkeen täällä blogissa lastenkirjojen käsittely on unohtunut, mutta koska lastenkirjat ovat tärkeitä ja lapsille lukeminen avain elinikäiseen lukuharrastukseen, päätin alkaa koota lastenkirjakokemuksia tänne bloginkin puolelle. Lastenkirjat ansaitsevat huomiota!
Ajattelin siis aloittaa uuden (ensimmäisen) juttusarjan, Lasten lauantain, jossa aina postailen miniarvioita muutamista lastenkirjoista, joita olemme kolmevuotiaan taaperoherran kanssa lukeneet.
Tytti Issakainen, Kaisa Häkkinen, Maisa Tonteri & Pekka Rahkonen: A sanoi Agricola (Lasten Keskus 2017)
A sanoi Agricola olikin mielenkiintoinen tuttavuus tällaiselle kieltä rakastavalle ihmiselle. Koska tekstiä ja asiaa on sangen paljon, pelkäsin aluksi, että kolmevuotias hulivili ei jaksaisi keskittyä tarinaan, mutta toisin kävi! Isommille lukijoille kirja tarjoaa viihdyttävän kurkistuksen Mikael Agricolan tarinaan ja suomen kirjakielen historiaan; etenkin Agricolan aikaiset, nykyisinkin käytössä olevat sanat viehättävät kovin. Hauska, selkeähkö kuvitus takaa sen, että pienempikin lukija saa tarinasta iloa irti. Kirjan lopussa itse sadun jälkeen on vielä tiiviimpi historiapläjäys, jonka senkin luin pojalleni, vaikka se onkin isommille lukijoille tarkoitettu (koska itseäni kiinnosti kovasti lukea, ja ajattelin iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: iltasatu pojalle ja kiinnostavaa infoa itselleni). Ehkä vähän vanhempi lapsi olisi saanut kirjasta enemmän, mutta kyllä kolmevuotiaskin tästä kirjasta piti.
Réka Király: Pieni suuri tarina ystävyydestä (Etana editions 2017)
Pieni suuri kirja ystävyydestä on nimensä mukaisesti näpsäkän kokoinen kirja ystävyydestä, peloista ja ihanien tyyppien voimasta. Tekstiä on sopivasti pienemmällekin lukijalle, ja äiti iloitsi suuresti söpöstä kuvituksesta! Mainio tuttavuus!
Zdenek Miler & Katerina Miler: Myyrä ja kala (Krtek a rybka; Tammi 2011/2013; suom. Kirsti Siraste)
Aivan erityisen kauniisti kuvitettu lastenkirja. Täyteläiset sävyt viehättivät meillä niin isoa kuin pienempääkin lukijaa. Ihanan turvallisessa maailmassa perhosetkin hymyilevät. Myös tarina on ihanan turvallinen: paha saa palkkansa, mutta kenellekään ei käy pahasti. Taaperokin tykkäsi!
(Niin ja sori, en osannut kirjoittaa erityismerkkejä, joita kirjailijoiden nimissä on...)
Tässä oli ensimmäinen Lasten lauantai, muttei todellakaan viimeinen!
Lue lapselle.
- Viivi
Lue lapselle.
- Viivi
Voi kun mukava ajatus! Täälläkin luetaan ahkerasti, ja kuuntelijoina ovat 6-vuotias eskarilainen, 5-vuotias sekä 3-vuotias. Monenlaisia kirjoja siis löytyy sekä omasta että lainakirjojen hyllystä. Kirjavinkit on kyllä tervetulleita.
VastaaPoistaPienin pitää lyhyemmistä, kuvin koristelluista tarinoista. Omat, hänelle nimetyt kirjat tuntuu oleban nyt niitä rakkaimpia :D
Isompien yksi kestosuosikki on Soiva metsä, joka kyllä aikuisestakin on ihana aina kuvituksesta alkaen. Toki mietin aluksi sen kohdalla, onko pienelle kuuntelijalle liian pitkäpiimäinen, mutta ei sitten kuitenkaan ollut.
Tällä hetkellä on myös koko porukalla hullaannuttu "Kaislikossa suhisee"- kirjasta, jossa varsinkin rupikonna hahmona jaksaa kiehtoa niin pientä kuin isompaakin kuulijaa. Kirjassa on useampi luku, mutta varsinkin isommat on jaksaneet viihtyä tarinan äärellä pitkiäkin aikoja.
Kiitos vinkeistä! Pitää ehdottomasti kokeilla mainitsemiasi kirjoja, josko ne meilläkin uppoais :)
PoistaLasten lauantai kirjaesittely on todella kiva idea. Olen miettinyt, että pitäisi koota lista lastenkirjablogeista, joita onneksi on runsaasti. Oma blogini htpps://mummolukee.blogspot.fi käsittelee vain lastenkirjoja
PoistaOnneksi lastenkirjat saavat ansaitsemaansa huomiota blogeissa!
Poista