Jenni Grönqvistin ja Päivi Remeksen Miksi kissa ei naura (Hyppyhiiri 2019) sisältää hauskoja kissamaisia novelleja (tai kuten alaotsikko sanoo: satuja aikuisille) jotka kaikki ovat enemmän tai vähemmän absurdin puolella.
Oikoluku olisi ollut paikoin tarpeen ja joidenkin (sinällään oivallisten) sanontojen toisto novellista toiseen pistää silmään, mutta muutoin pienet tarinat imaisevat suhteellisen vaivatta mukaansa kissojentäyteiseen, hullunkuriseen satumaailmaansa.
Ei kissoista oikein muunlaista kai voisi kirjoittaakaan! 🐱
3,5/5 ⭐
Tekijä: Jenni Grönqvist & Päivi Remes
Teos: Miksi kissa ei naura : satuja aikuisille
Kustantaja: Hyppyhiiri 2019
Sivuja: 102
Mistä: Arvostelukappale
...
Kissa on kyllä eläin, joka kaikessa kummallisuudessaan ja vaikeudessaan kiehtoo minua kovin. Olen kohdannut elämäni aikana paljon kissapersoonallisuuksia, ja aina ne saavat minut tassunsa alle. "Kunnioitat tai vuodat verta ja kunnioitat," ne tuntuvat sanovan kynsinensä.
Voi muistanpa senkin kerran, kun harjoittelin esiteininä sellon soittoa olohuoneen sohvalla. Meidän (kiltisti sanottuna) hankala kattimme sai sohvan selkänojalla ilmeisesti tarpeekseen vingutuksestani (I don't blame him) ja iski täysin varoittamatta (ja syyttä) kyntensä kyynärtaipeeseeni. Koukkukynsi jäikin sitten ihooni kivasti kiinni, enkä ole varma, kumpi huusi enemmän, kun yritimme riuhtoutua irti toisistamme. Sen jälkeen pidin huolen siitä, että Kassu ei ole lähellä, kun treenaan.
Toisaalta: hellyttävin kissakohtaaminen oli venäläisen kulkukissan kanssa. Siinä oli vallan kaunis ja rakkaudellinen olento, joka ei varmasti (eli kissoista puhuttaessa: ehkä) olisi raapinut minua edes selloa soittaessani. 🐱
 |
| Kassu sai elää pitkän ja seikkailunmakuisen elämän. Kuvan tassu liittyy tapaukseen. |
- Viivi
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! 💕