Ulpu-Maria Lehtinen: Kalmanperhon kutsu (Kalmanperho #1)

Olen tottunut sanomaan, että en lue fantasiaa. Meinasin sanoa niin vielä nytkin, mutta tajusin, että viime aikoina olen lukenut aika paljonkin fantasiaa! Jostain syystä tämä genre on jännäreiden/dekkareiden lisäksi ollut minulle aina kumman vieras. Mutta onneksi kirjabloggauksen ja kirjasomeyhteisön myötä olen kiinnostunut kirjoista yhä laajemmalla skaalalla. Kirjasomen myötä tartuin myös uuteen kotimaiseen nuortenfantasiaromaaniin, Ulpu-Maria Lehtisen Kalmanperhon kutsuun (S&S 2022), sainhan siitä ennakkokappaleen (kiitos!!!).

Kalmanperhon kutsu aloittaa trilogian, jonka seuraavien osien on luvattu ilmestyvän seuraavina kahtena tulevana vuonna. 

Romaanin päähenkilönä on 14-vuotias Lilja, joka muuttaa veljineen mummon luokse maalle isän uuden perheen jaloista. Lilja on hiljainen, tottunut kulkemaan suositun veljensä varjona. Pian varjoksi muuttuu kuitenkin veli, joka alkaa nähdä hirveitä painajaisia ja houria jotain pääkallokiitäjästä. Kerran Lilja kuitenkin näkee kyseisen perhosen, lähtee seuraamaan sitä ja ajautuu toiseen todellisuuteen.

Rinnakkaismaailmassa eletään esiteollista aikaa, jossa kuninkaat hallitsevat valtakuntiaan pelolla ja mielivallalla. Lilja löytää Kalmansyrjän kylän, johon asettua ja saa kavereikseen kolme muuta ulkopuolista: kylään paenneen kaupunkilaistyttö Aurelian, erakkoparantaja Jiron ja viholliskuningaskunnan kruununperijä Rolandin. Syntyvien ihmissuhdesotkujen keskellä Liljalle alkaa pian selvitä, että Joonatan-veljeä piinannut synkkyys on jotain paljon suurempaa ja kamalampaa, kuin alkuun olisi voinut uskoakaan. Nuoresta naisesta alkaa kuoriutua omaääninen sankaritar kaveriporukan yrittäessä selvittää pimeyden ja pääkallokiitäjän (eli Kalmanperhon) salaisuutta.

Sanoin juuri alussa, että en ole juurikaan lukenut fantasiaa. Silti menen nyt tässä sanomaan, että Kalmanperhon kutsussa on paljon perinteisiä fantasian piirteitä. Näitä ovat esimerkiksi esiteollinen aika, (meille) yliluonnolliset olennot, hyvän ja pahan taistelu, kehityskertomus luuserista sankariksi... Se ei näistä kliseistään huolimatta ole kuitenkaan tylsää tai puuduttavaa luettavaa. 

Kirjassa hauskaa on eri maailmojen eli siis eri aikojen vuoropuhelu, jota päähenkilö Lilja käy eritoten parantaja Jiron kanssa sairauksien modernista hoidosta. Sairauksista puheenollen: leviävän pimeyden vaikutukset ihmisiin muistuttavat erittäin paljon masennuksen ja psykoosin oireita. Tämä on mielestäni oikein tervetullut ja tuoreen tuoksuinen lisäys fantasiatarinaan. 

Kirjan läpi kulkee myös hienosti puhe sivistyksen ja koulutuksen merkityksestä; tämä tietenkin ilahduttaa minua kirjastoalan ammattilaisena. Kalmansyrjässä enemmistö ei juurikaan koulutuksen perään haikaile, mikä näkyykin kylän elämässä välinpitämättömyytenä, vieraan ja toiseuden pelkona ja sokeana uskona valtaapitävien sanaan. Tieto on valtaa, kirjat voivat pelastaa. Ja unohtaminen on vaarallista. 

Kirjatieto ei kuole sukupolvien mukana. (s. 281)

Tapahtumia ja teemoja riittää, mutta tarina pysyy hyvin kasassa, ja maailma on uskottavasti (heh, voiko fantasia olla uskottavaa?!) rakennettu. Kalmanperhon kutsu sopii oikein hyvin yläkoululaiselle, kokeneemmalle lukijalle, joka kaipaa kirjaltaan seikkailua ja toimintaa - ja samaistuttavan päähenkilön. Kirjassa piilee taustalla koko ajan kauhumaisen synkkä sävy - onhan se pimeys kantavana teemanakin - ja konflikteja ja taisteluakin on hiukan. Mitään kauhean raakaa tai pelottavaa siinä ei kuitenkaan ole, ja ihmissuhteetkin ovat sellaista varovaista hapuilua. 

Mainio esikoisromaani kerrassaan!

Tekijä: Ulpu-Maria Lehtinen

Teos: Kalmanperhon kutsu (Kalmanperho #1)

Kustantaja: S&S 2022

Sivuja: 511

-Viivi