Meri Luttisen Myrskynsilmä (WSOY 2020) osoitti minulle päälle vuosi sitten, että suomalainen mytologia taipuu hienosti fantasian aineksiksi. Samasta muinaisuudesta esikoiseensa on ammentanut myös Katri Kauppinen; nuorten aikuisten romaani Laakson linnut, Aavan laulut (Otava 2022) rakentuu muinaissuomalaisen kansanperinteen ainesten ympärille raikkaana.
Laakso on paikka, joka kukoistaa. Siellä laulut ovat säilyneet, siellä on sampo. Sampo on aiemmin jaettu aavalaisten kanssa, mutta nyt on Aava ilman sammon voimaa, ja siksi, näin uskotaan, sen asukkaat kärsivät yhä enemmän. Siellä eivät laulut enää soi.
Kirjan juoni on aika perinteinen fantasiapakkaus, jossa hyvä ja paha mittelevät, jossa valinnat ovat ratkaisevia, ja jossa uusi sukupolvi tarvitaan muutoksen alkuunpanemiseksi. Kirjan nuorten päähenkilöiden kautta tarinan eri puolet kiertyvät kokonaisuudeksi, joka on toimivaa fantasiaa. Muinaissuomalaisuudesta ammentavia elementtejä ovat esimerkiksi voimaeläimet/henkioppaat, sampo, Tuonen virta, karhu, usko esivanhempien läsnäoloon, samanismi, luonnonhenkiin uskominen...
Kirjan lyhyet luvut (niitä mahtuu 102 kappaletta 295 sivuun) tekevät lukemisesta kevyttä kuitenkaan rikkomatta tarinan rakennetta. Vaikka näkökulmat vaihtuvat luku luvulta, säilyy kaunis, luontosuhdetta vaaliva tarina hyvin koossa.
Kun romaanissa laulut ovat aivan keskeisessä asemassa, niin en voinut olla pettymättä niiden muotoon. Mikä hukattu mahdollisuus, kun ne eivät olleet sitä muinaissuomalaisille ominaista, alkusoinnullista nelipolvista trokeeta (nk. kalevalamitta), vaan vasta paljon myöhemmin meille tuotua loppusoinnullista runoutta. Oletan, että tämä on ollut tietoinen valinta. Kenties on ajateltu, että nuoriso karsastaa nykyisellään antiikkisen kuuloista vakavanhaväinämöistelyä. Mutta minä voisin olla eri mieltä. Minä luulen, että kieleemme edelleen täydelleen istuva kalevalamitta mahtuisi ihan hyvin nykynuortenkin kirjallisuuteen - etenkin, kun kirjaan tarttuva nuori näkee jo takakannesta, että tässä mennään muinaissuomalaisille apajille. (Samaa loppusointuilua muuten harmittelin Myrskynsilmänkin kanssa...)
Laakson Linnut, Aavan laulut onnistuu myös ilahduttamaan representaatioillaan. Ensinnäkin siinä on aavistus muinaissuomalaista sateenkaarevuutta homoseksuaalisuutensa kanssa epäröivän nuoren miehen muodossa. Aika varovaista, mutta kuitenkin ilahduttavaa. Sukupuolirooleilla on leikitelty hauskasti: Aavan miehillä on pitkät hiukset, naisilla lyhyet. Aavalaiset naisetkin voivat olla sotilaita, miekkoja, täysin siinä missä miehetkin. Laaksossa puolestaan naiset ovat yhteisön johtajia, ja pojat ovat kaikkein heikoimmassa asemassa olevia pyykinpesijöitä, jotka jopa pelkäävät tulevaa seksuaalista kanssakäymistä neitojen kanssa.
Vanhat ukot väittivät, ettei se sattuisi, jos vain antaisi tytön tehdä, mitä tämä halusi.
(s. 195)
Vähän etäiseksi Laakson linnut, Aavan laulut minulle jäi, eikä maailmaan päässyt sukeltamaan ihan niin syvällisesti, kuin olisin toivonut. Kirja on kuitenkin täynnä herkullisia aineksia, ja kevyen rakenteensa vuoksi uskon, että nuorempi lukija voisi viihtyä sen parissa oikein hyvin. Kaunis kirja on, niin kanneltaan, tarinaltaan kuin myös etenkin kieleltään.
Tekijä: Katri Kauppinen
Teos: Laakson linnut, Aavan laulut
Kustantaja: Otava 2022
Sivuja: 295
Psst. Jos suomalainen kansanperinne kiinnostaa, niin kannattaa ehdottomasti lukea myös Anniina Mikaman Myrrys!
- Viivi
Viivi,
VastaaPoistaminä täysin myyty: https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/laakson-linnut-aavan-laulut/
En vaan ymmärrä miksi tämä luokitellaan NUORTEN aikuisten romaaniksi, ite oon jo toinen jalka haudassa! ;)
Kirjastolaisen näkökulmasta sanoisin, että luokittelu on vähän niin kuin alaikäraja (teemat, rakenne, samaistuttavuuskin...) - mutta yläikärajoja ei onneksi ole! 😁
PoistaKyllähän tätä nuori aikuinen (about 16-v.+) pystyy ihan hyvin lukemaan, varhaisteinille en ehkä vielä suosittelisi. Ja varttuneemmat kansalaiset ovat täysin oikeutettuja (jopa kannustettuja) vierailemaan myös nuorisokirjojen hyllyllä. 👍
Voi kun ennättäisi lukea kaiken kiinnostavan! Tämäkin (iso)täti-ihminen uppoaa toisinaan mielellään fantasiaan.
VastaaPoistaTämä postauksesi muistutti siitä että tosiaan pitäisi vierailla enemmän nuortenkirjaosastolla. Tämä vaikuttaa kiinnostavalta, lyhyet luvutkin ovat usein mieleeni!
VastaaPoistaMinä pidin tästä paljon enkä osannut lainkaan kiinnittää huomiota laulujen muotoon. :) Representaatio tosiaan ilahduttaa. Minusta se on kauniisti läsnä, ei liikaa osoitellen.
VastaaPoistaSamaa mieltä representiosta, se tosiaan oli osoittelematta ja luonnollisesti läsnä. Ehkä myös vähän pilkettä silmäkulmassa!
PoistaIhana nimi kirjalla, houkuttelee ainakin katsomaan millainen kirja on kyseessä. Vierastan fantasiaa, joten minulta jää lukematta, mutta kuulostaa kivalta oikealle kohderyhmälle.
VastaaPoistaKaunis on nimi ja kaunis on kansikin!
PoistaTästä en ollut aiemmin kuullutkaan! Fantasia ei oikein ole ominta minua, mutta tällainen suomalaismytologinen ote kyllä kiinnostaa. Mainitsemasi esimerkitkin kuulostavat houkuttelevilta. Kiitos siis kiinnostuksen herättävästä esittelystä!
VastaaPoistaMinä en ole liki koskaan lukenut fantasiaa, mutta nämä kotimaiset kansanperinteestä ammentavat uutuudet ovat saaneet tarttumaan myös tähän genreen. Eikä ole tarvinnut pettyä!
PoistaMinulle pukkaa nyt näitä fantasiasuosituksia ja kansanperinnettä niin joka puolelta, että jossain vaiheessa varmaan joudun antautumaan ;-) Siispä tämä nimi muistiin!
VastaaPoistaMinna /KBC
Ehkä se on merkki! 😁
Poista