Kirjabloggaajien perinteisen joulukalenterin tämän vuoden kolmas luukku on myös Lasten lauantai!
Edellinen luukku löytyy Kirjasähkökäyrä-blogista.
Seuraava luukku löytyy Amman lukuhetki -blogista.
Joulukalenterin kaikki osallistujat löytyvät ensimmäisen luukun takaa Ankin kirjablogista.
Joulukalenterin organisoinnista ja visuaalisesta ilmeestä on vastannut Niina Yöpöydän kirjat -blogista.
Sirkka Knuutila (kirj.) & Olga Badulina: Rosmariini ja kadonnut lumiukko
Rosmariini ja kadonnut lumiukko (Avain 2022) on uunituore, jouluinen satukirja, jonka on kirjoittanut Sirkka Knuutila ja kuvittanut Olga Badulina.
Kyseessä on kolmas Rosmariini-tonttutytöstä kertova kirja; sarjan ensimmäinenkin osa, Rosmariini ja joulun taika, on ilmestynyt jo tovi sitten, vuonna 2007, Kolibrin kustantamana ja Taru Castrénin kuvittamana. Toinen osa, Rosmariini ja valkoinen joulu, ilmestyi viime vuonna. Sarjan ensimmäinen osa on minulta lukematta, mutta toisen osan nautiskelin viime joulun alla. Ainakin nämä kaksi viimeisintä ovat jatkoa toisilleen, vaikka itsenäisinä satuina toimivatkin.
Rosmariini on perheensä toiseksi nuorimmainen vesa, joka on ikäisekseen erityisen neuvokkaan oloinen - hän ei ole vielä kouluikäinenkään, mutta toimii silti hämmästyttävän itsenäisesti (mutta kenties tontut ovat sellaisia?!). Suurisydäminen Rosmariini ei iästään huolimatta pelkää hypätä seikkailuihin ja kohdata vaarojakaan.
Tämä satu on edeltäjänsä tavoin ihastuttavassa joulukalenterimuodossa: kirjassa on 24 lyhyehköä lukua, jotka toimivat hyvin pieninä iltasatuina. Aivan en kannen mainintaa: "24 tarinaa joulunodotukseen" allekirjoita: erillisinä tarinoina kirjan luvut eivät sentään toimi.
Tarina on sinällään aika yksinkertainen: Rosmariinin rakas lumiukko ei ole ilmestynyt kotipihalle talven/joulun tultua - eikä joulu tule pienelle tontulle ilman ukkokultaa. Niinpä Rosmariini ottaa ohjat omiin käsiinsä, ja alkaa selvittää kadonneen lumiukkonsa kohtaloa.
Sadun tarina on varsin harmiton, klassisen sadun keinoja hyödyntävä seikkailu, jossa kohdataan noitia ja jäätävissä väleissä olevia Talven ihmemaan asukkaita. Ja jossa hommat hoituvat lapsen neuvokkuudella ja sydämen viisaudella. Itse tarinaa merkityksellisemmäksi muodostuukin mielestäni kirjan tunnelma, joka on täynnänsä joulun lämpöä, perheen yhteyttä ja hyvyyttä, joka ei sulje ulkopuolelleen edes hölmöyksiin hairahtunutta noitanaista.
Kielellisesti (kuten tarinaltaankin) kirja sopii varmasti myös pienemmille joulunodottajille - kieli on melko selkeää ja yksinkertaista. Kekseliäisyyttä ja kielileikkejäkin sadussa kuitenkin on ilahduttavasti: tonttujen nimet ovat mausteita, ruokia ja luonnonantimia. Ilahduttava (ja vähän rasittava) hahmo on "Ratiritirallaa" joka repliikissään rankuttava Pyrypoika. Nimeltään hauskin on kirjan pahis Anelma Alviina Myhkyränryömä; myös peikot Peeveli ja Kehveli Pahkeinen ovat oivallisesti nimettyjä!
Ja, ah, Olga Badulinan kuvitus on aivan ihana!
Kyllä tämän parissa joulua odottaa 🥰
Tekijä: Sirkka Knuutila (kirj.) & Olga Badulina (kuv.)
Teos: Rosmariini ja kadonnut lumiukko
Kustantaja: Avain 2022
Sivuja: 103
Psst. Katselin tässä juuri Pikku Kakkosen Tonttuakatemia-joulukalenteria, jossa tontuilla on niinikään mausteita niminään. Onks tää joku juttu?!
-Viivi
Onpas ihanalta vaikuttava kirja(sarja)! :) Tätä kirjaa lukisi varmasti ilokseen.
VastaaPoistaTämä on sellainen hyvän mielen sarja ☺️ Ja siis kuvitus osuu jonnekin minun ihastushermooni ihan täysiä 😍
PoistaVarmasti kiva joulunodotuskirja! Mekin ollaan mieheni kanssa nyt katsottu sitä Tonttuakatemiaa, joka on aika hauska. Heti kiinnitin postauksessasi huomiota tuohon, kun mainitsit, että tonttujen nimissä on mm. mausteita. Näköjään se on siis joku juttu :)
VastaaPoistaHih, ehkä tontuilla tosiaan on sellainen tapa! 😁
Poista