Milly Johnson: Kirsikoita ja joulun taikaa

Kaipasin, tapani mukaan, joulun alla jotain kevyttä joulukuuntelemista. Viime vuonna kuuntelin läpi Noita Nokinenän joulunajan kuunnelmat (heh, Nokinenää alkaa olla ikävä!). Tänä vuonna päätin ottaa kuunteluun jonkun uudemman jouluromaanin, joita on ilmestynyt tänäkin vuonna useampi kappale. 

Päädyin ensin kuuntelemaan Amanda Hellbergin Krinoliinijoulua (suom. Nina Mäki-Kihniä), mutta jouduin luopumaan siitä muutaman luvun jälkeen. Kirjan tarina ei oikein ilmaissut mukaansa, enkä oikein osannut nauttia suomennoksestakaan; ruotsin "kola"-sanaa ei oltu käännetty kotoisemmaksi "toffeeksi", ja "polkagrisar" oli suomennettu "polkapossuiksi", vaikka possuja nämä piparminttukaramellit eivät suomeksi yleensä taida olla.

Päätin sitten vaihtaa kirjaa, ja aloin kuunnella Milly Johnsonin romaania Kirsikoita ja joulun taikaa (2021; I Wish It Could Be Christmas Every Day; suom. Ullamarja Kankaanranta; lukija Anna-Riikka Rajanen). Siinäpä sitä olikin sitten jouluviihdettä kerrakseen!

Milly Johnson: Kirsikoita ja joulun taikaa.


Romaanissa kuusi ihmistä, kolme seuruetta, pelastautuu hirvittävästä lumimyräkästä suljettuun yorkshireläiseen majataloon joulun ajaksi. Suljetussa tilassa, lumen saartamina ja kännykät mykkinä porukka tutustuu toisiinsa ja hitsautuu yhteen ennätysvauhdissa. Joulun vieton lisäksi setvitään toki sitten omia ja toisten parisuhdesotkuja - ja jahkataan niiden kanssa. Muutamassa päivässä ainakin melkein kaikki ongelmat on ratkottu ja ihmisinä kasvettu niin, että vauhti hirvittää.

Johnsonin luomat hahmot ovat persooniltaan ihanan keskeneräisiä (vaikkakin aika karrikoituja), mutta fyysisiltä ominaisuuksiltaan hämmentävän täydellisiä: naiset ovat kauniita, siroja ja laihoja (ja se on alleviivatun hieno asia), miehet ovat raamikkaita ja komeita. Suurin osa hahmoista on kovan lapsuuden ja nuoruuden kokeneita, jollain tavoin traumatisoituneita, vanhempiensa tavalla tai toisella hylkäämiä. Melkein kaikki hahmot ovat varakkaita, rahakkaita, merkkitietoisia, snobbaileviakin (kyllä, hienoin ystävyyden tai kiitollisuuden osoitus on antaa/saada lahjaksi Versacen kello tai Chanelin laukku).

Tarinan lopusta löytyy sitä suomenkielisen laitoksen nimen lupailemaa joulun taikaakin. Romaani olisi toiminut mielestäni hyvin ilman tuota yliluonnollista ulottuvuutta. Toisaalta se ei myöskään tuntunut aivan turhaltakaan, vaan sopi kirjan tyyliin ihan passelisti - jouluna, jos joskus, voi uskoa magiaan.

Äänikirjan lukija on toki tärkeässä roolissa. Mielestäni heleä-ääninen Anna-Riikka Rajanen sopii hommaan vallan mainiosti, mutta muutaman vieraamman sanan äänneasu olisi kannattanut tarkistaa ennen lukemista, näistä nyt esimerkkinä "Liberace", joka oli äännetty hauskan englantilaisittain.

No, pienestä nurinasta huolimatta voin sanoa kuitenkin nauttineeni kepeästä jouluviihteestä, jota Kirsikoita ja joulun taikaa tarjoaa yllin kyllin. Keveydestä huolimatta on tarinaan kauhottu hankaliakin teemoja runsain (liiallisin?) mitoin, eli ihan pelkkää imellystä romaani ei ole. Eihän se vuoden paras lukukokemus ollut, mutta se oli juuri sitä, mitä kaipasinkin tähän väliin.


Tekijä: Milly Johnson (suom. Ullamarja Kankaanranta; äänikirjan lukija Anna-Riikka Rajanen)

Teos: Kirsikoita ja joulun taikaa (I Wish It Could Be Christmas Every Day)

Kustantaja: Bazar 2021 (2020)

Sivuja: 384 (äänikirja 11 t. 56 min.)


- Viivi


Kommentit