Mari Ahokoivu: Oksi

Läväytetään tämä nyt vaan heti ilmoille: Mari Ahokoivun sarjakuvaromaani Oksi (Asema 2018) on upea! 

Oksi on muinaisesta kansanperinteestä ammentava huimaavan kaunis kirja, jossa kuva puhuu sanoja enemmän. Oksi on kaunis, lumoava, salaperäinen, myyttinen ja myytillinen. Se on eittämättä Sarjakuva-Finlandia -ehdokkuutensa ansainnut. 

Oksi on, kuten takakannessa kerrotaan, laulu äid(e)istä ja tyttäristä. Se on sotkan huuto. Alkuäitien syvä murina. Tuulessa huokailevien tytärten virsi. 

Oksi on kehityskertomus. Oksi on myytti. Oksi on saaga. Oksi on tarina tyttäristä, jotka eivät täytä äitiensä odotuksia, koska valitsevat oman tiensä. Oksi on moderni, ja Oksi on ikivanha. Oksi ammentaa kalevalaisesta karhumyytistä, ja se keksii uutta. 

Kirjan päähenkilönä on karhuntytär Parka, joka ei ole niin kuin muut pennut. Ja joka ei ole niin parka, kuin luullaan. Parka yrittää etsiä äitinsä hyväksyntää, mutta onnistuu vain tuhoamaan kaiken. Eikä Parka ole ainoa tuhoava tytär. 

Kauneudestaan huolimatta tarina on myös synkkä, riipaiseva, raakakin. Tematiikka kulkee ihmisen ja karhun suhteesta äitien ja tytärten suhteisiin, ihmisen luontosuhteeseen, luonnon tuhoamiseen, kuolemaan ja kadotukseen. Tasoja löytyy vähäeleisestä kerronnasta huolimatta - tai juuri sen ansiosta! - lukuisia. 

Oksi on muinaissuomalainen nimitys karhulle. 

Tekijä: Mari Ahokoivu 

Teos: Oksi

Kustantaja: Asema 2018

Sivuja: 367

Mistä: Kirjastosta

- Viivi