Noora Vallinkoski: Perno Mega City

Millaista oli 80-luvun lähiölapsuus? Rikkonaista, jos Noora Vallinkosken esikoista Perno Mega Citya (Atena 2018) on uskominen. Kirjan alaotsikkona on Lähiöromaani, ja sitä tämä tosiaankin on! 

Tässä välissä kiitos 4-vuotiaalleni, joka nappasi tämän kirjan minulle mukaan kirjaston uutuushyllystä. Hän halusi käyttää lainausautomaattia, joten kehotin häntä nappaamaan lähellä napottavasta karusellista minulle jonkin kirjan. Ei hullumpi valinta!

Muutamissa vastaani sattuneissa arvioissa on kiitelty kirjan samaistuttavuutta ja aikakauden lähiölapsuuden osuvaa kuvausta. Itse olen hieman nuorempaa sukupolvea, enkä (ilmeisesti onneksi) lähiöstä, joten samaistua en osannut, mutta nauttia kyllä osasin. 

Pernossa on ankeaa, köyhää, loskanhajuista ja harmaata. Kaikki ovat vähän rikki. Hannan äidin mieli on rikki. Hannan isän sisukset ovat rikki. Naapurien arjenhallinta on rikki. Vessan oven lukko on rikki. Aikuiset ovat rikki ja rikkovat lapsensa.

"Äiti oli tehnyt häkkikellariin pesän. 

Se oli pahvilaatikko. Äiti oli kippuralla sen sisällä."

(s. 123)

Hyvin paljon tästä rikkonaisuudesta tulee mieleen Reija Gladin Rikki (Robustos 2017). Samaa kirjoissa on myös erinomaisesti tavoitettu lapsen maailma, lapsen kieli ja ajatus. Lapsen silmin katsottuna aikuisten maailma on outo ja kummallinen, hämärä ja monin osin sanoittamaton. Siksi voi vain ihmetellä pienten ihmisten kykyä sopeutua ja löytää turva melkein millaisesta arjesta vain.

 

Rikkinäiset vanhemmat kasvattavat rikkinäisiä lapsia, joista tulee rikkinäisiä aikuisia ja taas rikkinäisiä vanhempia. Rikkinäisten vanhempien lapset oppivat kantamaan huolta ja huolehtimaan vanhemmistaan, seuraamaan jokaista mielenliikettä, kasvattamaan yliherkät tuntosarvet vanhempien huonojen päivien varalta niin, että raahustavat burn outin rahoilla. Kunnes väsähtävät.

Elämä Perno Mega Cityssa maistuu ruokalan ylijäämäruualle, Omo Color -haaveille ja kirpputorivaatteille. Se maistuu liian nuorena juoduille lonkuille, turruttaville opioideille ja huumekokeiluille; melkein tehdyille itsemurhille, luokkayhteiskunnalle ja lamalle.

"Olin nähnyt Ruokavarastossa Libressejä. Ne olivat paljon kalliimpia kuin Pirkan siteet. Joskus mamman Anna-lehden välissä oli Libresse-näyte. Se oli yksittäispakattu vihreään tai violettiin muoviin. Vaalin näytteitä suurimpina aarteinani."

(s. 223)

Vallinkosken esikoisromaanin tarina on traaginen, mutta koukuttava. Mitä tulee 80-luvun lähiölapsesta? Hannasta en tiedä, mutta Vallinkoskesta tuli kiinnostava kirjailija!

Tekijä: Noora Vallinkoski

Teos: Perno Mega City

Kustantaja: Atena 2018

Sivuja: 359

Mistä: Kirjastosta

- Viivi