Tiesitkö, että jopa joka 3. synnyttäneellä on 6 viikkoa synnytyksen jälkeen trauman oireita? Että ei se iisi puserrus ole... (Pun intended.)
Kun nyt näköjään mennään henkilökohtaisuuksiin, niin kerronpa kaikelle tätä lukevalle kansalle, että minä olen edelleenkin aika traumatisoitunut koko raskaudesta, synnytyksestä, laitos- ja vauva-ajasta - kehoni ja elämäni muutoksista. Niin siitäkin huolimatta, että kaikki meni ihan suhteellisen hyvin. (No miinus vakava raskaus- ja synnytysmasennus, jolla saattaa olla vahvasti tekemistä kokemukseni negatiivisuuden kanssa. Synnytysmasennuksesta puhun enemmän esimerkiksi tässä Vauvan varjo -kirjan arviossa.)
Olen kantanut traumojani kohta 5 vuotta. Yleensä ne ovat reilusti pinnan alla, mutta välillä ne pulpahtavat esille. Jään katsomaan raskausarpiani. Jään muistelemaan kipuja. Olen kieltäytynyt haluamasta lisää lapsia, koska en kerta kaikkiaan halua kokea kaikkea samaa kamalaa uudelleen.
Mutta nyt olen, kuten jo aiemminkin olen todennut, varmaankin vihdoin valmis käsittelemään kokemukseni uusin silmin. Voisiko jo menneestä kokemuksesta muodostaa uudenlaisia muistoja?
Aloin työstää ajatuksiani kirjojen ja videoiden avulla. Yksi kirjastosta löytämistäni helmistä oli Katja Tukiaisen sarjakuva Rusina (Like 2008). Rusina näytti minulle uudenlaisen lähestymistavan raskauteen ja äitiyteen: on se perkeleen vaikeaa, mutta se voi silti olla aika rentoa ja ihanaa.
Minä en ole lähdössä Intiaan - etenkään pienen vauvan kanssa. Minä en myöskään ole timmi elämäntapajoogaaja. Mutta samaistumispintaa Rusinassa on silti - ja paljon pohdittavaa, opittavaa: Rusinan äiti ottaa kaiken niin ihanan luonnollisena. Annettuna. Rentona.
Kaikki ei ole ihanaa, mutta kaiken kökönkin voi hyväksyä.
Se on varmaan syvemminkin yksi tärkein oivallus matkalla kohti onnellista elämää. Äitinä tai ei.
Jokainen äiti on yksilö, ja jokainen äitiyden kokemus on erilainen, mutta yksi yhdistää: lapsi pistää elämän uusiksi.
Sarjakuvana Rusina on melko simppeli sivun mittaisten episodien sarja, joka kuvaa matkaa raskaustestistä vauva-arkeen päiväkirjamaisesti. Piirrosjälki on yksinkertaista, mutta viehättävää: Rusinan visuaalinen ilme ihastutti minua kovin (katsokaa nyt jo tuota kantta!). Piirrosjälki (ja tarina) on lempeää - suorastaan herttaista, ja silti elämänmakuista ja tavallaan jopa kaunistelematonta.
Jatkossa luvassa on siis myös lisää äitiysaiheeseen liittyvien kirjojen arvioita. Äitiysaihetta käsittelevien arvioitteni lista löytyy täältä.
Ps. Kannattaa tutustua tämän herttaisen sarjakuvan lisäksi Tukiaisen taiteeseen. So cool!
- Viivi
Tekijä: Katja Tukiainen
Teos: Rusina
Kustantaja: Like 2008
Sivuja: 96
Mistä: Kirjastosta
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! 💕