Kotiopettajattarena toiminut Hilja Kahila kirjoitti yli sata vuotta sitten tutkielman onnellisimmasta näkemästään pariskunnasta. Neiti Kahila kertoo kirjoittavansa täysin totuudenmukaisesti kertoessaan nuoren, onnellisen pariskunnan elämästä. Onpa mukaan liitetty esimerkiksi kirjeitä tarinan autenttisuutta korostamaan. Neiti Kahilan kirjasta tuli heti ilmestyttyään vuonna 1916 myyntimenestys, olihan se suora ja rohkeakin kuvaus aikansa ihmisistä. Mutta pianpa alkoivat liikkua huhut siitä, että neiti Kahila olisikin kirjailijaherra Järnefelt, ja koko tarina pelkkää mielikuvituksen tuotetta.
Salanimellä kirjoitettu Onnelliset (1916) on Arvid Järnefeltin tutkielma, kenties näkemyskin, onnellisen parisuhteen anatomiasta. Kertoja, neiti Kahila siis, etsii nuoren pariskunnan onnen ja autuuden salaisuutta. Pariskunnan ei pitäisi mitenkään olla onnellinen, heidän ei pitäisi edes olla yhdessä. Ruotsinkielinen ylhäisötyttö Jöije (Hjördis) ja suomenkielinen talonpoikaispoika Martti tulevat ihan erilaisista lähtökohdista - alkuun heillä ei ole yhteistä kieltäkään - ja silti he rakastuvat toisiinsa ensinäkemältä!
Vaan eipä siinäkään tietenkään vielä kaikki, vaan tämä rakastuminen ja hullaantuminen tapahtuu ilmeisesti-kaiketikin-ehkä vallan ilman ruumiillista intohimoa, tai se ainakin tyystin itseltä ja itsestä kieltämällä. Tämä on se elementti, josta voi päätellä Järnefeltin ottaneen kirjallaan kantaa oman aikansa siveyskeskusteluun. Epävarmuutta ilmaisevat sanat ovat tuolla välissä siksi, että aivan en päässyt parisuhteen kemiasta selvyyteen... Kas kun lapsia kuitenkin ilmaantuu sitten myöhemmin aina välillä, kun pariskunnalla sattuu ajoittaisia lipsahduksia(?) ruumiillisten rakkaudenosoitusten puolelle.
Paljoa en tolstoilaisuudesta tiedä, enkä myöskään aatteen kannattajana tunnetun Järnefeltin ajatusmaailmasta. Uskallan kuitenkin väittää, että nuorenparin yksinkertaiseksi ja yksinkertaisuudesta yhä vain kukoistavammaksi muovautuva parisuhde on tolstoilainen ideaali, jos mikä.
Mutta ovatko kirjan onnelliset tosiaan onnellisia? Jostakin syystä etenkin Jöijen kohdalla pohdin myös itsepetoksen mahdollisuutta. Neiti Kahilaakin ulkopuolisemmalle lukijalle pariskunnan elo näyttäytyy sen verran kieltäymystä ja kommunikaation puutetta täynnä olevana, että hieman onnen todellista, absoluuttista olemassaoloa jäin epäilemään...
Onnelliset on ihan mielenkiintoisen pohdiskeleva kirja, jossa nautin erityisesti kirjailijan itseironiasta, jota tämä harjoittaa neiti Kahilan suulla/kynällä. Itse kirjan aihe, onnellisen parisuhteen salaisuus, jäi valitettavasti kuitenkin selkeytymättä - ja kirjan pariskunnan vaikuttimet ristiriitaisiksi. Todettakoon, että luultavasti vika on lukijassa.
Tekijä: Arvid Järnefelt (Hilja Kahila)
Teos: Onnelliset
Kustantaja: Sanasato 2005 (1916)
Sivuja: 277
- Viivi
En ole tästä kirjasta aiemmin kuullutkaan.
VastaaPoistaOnnellisen liiton salaisuus, siinä vasta mysteeri! Muistaakseni joku on sanonut, että joka sen keksii on hetkessä rikas 😅
Onnellisuus sata vuotta sitten ja tänä päivänä, varmasti jotain yhteistä löytyy, mutta paljon erojakin, kun yhteiskunta ja koko maailma on niin paljon muuttuneet, on erilaisia parisuhteita ja mitä niiltä edes halutaan. Perilliset, oli aika yksioikoinen tavoite sata vuotta sitten, mutta nykypäivänä se on vain pieni osa kokonaisuutta heilläkin joiden parisuhteeseen lapset kuuluvat.
Täytyy tosiaan tunnustaa, että ei se onnellisen liiton salaisuus minulle tämän kirjan avulla auennut 🤣
PoistaOho! No nyt on kiinnostava! Olen lukenut takavuosina Järnefeltin Isänmaan ja vähän yllätyinkin, miten siihen tykästyin. Siinä mielessä tämä kyllä kiinnostaa. Ja mielenkiintoistahan tuo olisi, jos samalla selviäisi myös onnellisen parisuhteen salaisuus. Tosin epäilen, että 2020-luvun käsitykset ja yksilöiden toiveet ehkä eroavat Järnefelt/Kahilan vastaavista melko lailla…
VastaaPoistaKai sieltä jotain yleisinhimillistä saattaa löytää, mutta kyllähän tämä selvästi oman aikansa tuotos on 😊
PoistaKuulostaa kiinnostavalta, vaikka onnellisen yhteiselon salaisuuksiin ei avaimia löytyisikään. En ole tainnut Järnefeltiltä kokonaisteosta lukea, mutta jotain kiehtovaa hänen ajassaan ehdottomasti on.
VastaaPoistaJärnefeltiin pitää kyllä tutustua paremmin, vaikuttaa kiintoisalta kirjailijalta!
Poista