Juliana Hyrri on Virossa syntynyt ja Suomessa elävä (sarja-)kuvataiteilija, jonka Päivänkakkarameri-sarjakuvateos (Suuri Kurpitsa 2022) kertoo lapsuudesta kulttuurien välimaastossa. Kirjan päähenkilö on pieni tyttö - mielestäni tekstissä nimettömäksi jäänyt, mutta Juljenkaksi esittelytekstissä puhuteltu. Hänen Viron venäläinen perheensä on muuttanut Suomeen yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella (näin oletan) "kosmisella laivalla ison veden yli".
"Päivänkakkarameri on kertomus kulttuurien välissä kasvamisesta, kuuluvuudentunteen etsimisestä ja hylkäämisen pelosta. Ajatus eräänlaisesta jälleennäkemisestä lapsuuden kanssa, dialogista, ehkä hyväksymisestäkin."
(takakansi)
Kirja koostuu muutamasta luvusta, jotka ovat kohtauksia pienen tytön elämästä: päiväkotipäivä, vierailu isovanhempien luona, leikit naapurintytön kanssa... Näiden kohtausten lisäksi mukana kuvassa kulkee toinen tarinalinja, joka erottuu sillä, että se on kirjoitettu suuraakkosin. Siinä kertoja muistelee lapsuutensa tapahtumia ja mieleen painuneita yksityiskohtia.
 |
| Jokaisessa luvussa kulkee niin kuvien kertoma tarina, kuin suuraakkosin puhuvan kertojankin tarinointi. (s. 42-43) |
Itse sarjakuva on mustavalkoinen, luonnosmainenkin. Lapset ovat ihanan ja naivistisen suuripäisiä. Luonto ja ympäristö ovat vahvasti läsnä. Lukujen välissä on värillisiä sivuja, jotka kuvaavat merta ja merimatkaa - sitä, joka erottaa entisen ja uuden kodin.
Lapset on kuvattu söpösti, mutta kirjassa kuvattu lasten maailma on kaikkea muuta, kuin söpö. Hyrri onnistuu kuvaamaan lapsen pelkoa, hämmennystä, mielikuvitusta - ylipäätään sisäistä maailmaa - kouriintuntuvan todentuntuisesti ja aidosti. Teemat nousevat vaivihkaa kuvien ja rivien väleistä, eivät lainkaan alleviivaten.
Ihanan rehellinen kuvaus Juljenkan ysärilapsuudesta.
Tekijä: Juliana Hyrri
Teos: Päivänkakkarameri
Kustantaja: Suuri Kurpitsa 2022
Sivuja: 160
Yleisten kirjastojen luokitus: 85.32
ISBN: 978-952-7160-52-7
Lapsuuden kuvia kuvitellen,
Viivi
Ihana nimi tällä kirjalla. Voisin vaikka lukea ja ihailla piirrosjälkeä, joka näyttää hyvältä.
VastaaPoistaMinä taas en erityisemmin pidä tekijän suttuisesta piirrostyylistä mutta tarina itsessään kiinnostaa ja luulisin malliaukeaman perusteella että näen ikänäköisenä jopa lukea sitä. Nämä kertomukset jossa joku muuttaa Suomeen avaavat aina silmiä, etenkin tällaisella vanhemmalla ihmisellä, joka on aikoinaan tottunut ajattelemaan, että pitää olla kiitollinen kun jostain huonompien olojen maasta on päässyt muuttamaan tänne. Se, etteivät asiat ole niin yksinkertaisia, on auennut nimenomaan maahan muuttaneiden suulla.
VastaaPoistaMinunkaan tottumattomaan silmään tämä piirrostyyli ei välttämättä ole, mutta aihe kuulostaa kiinnostavalta. On tosi hyvä, että lapsille tehdään tällaista kahden kulttuurin kokemuksia käsittelevää kirjallisuutta.
VastaaPoistaOijoi, kuulostaapa aihe tärkeältä ja kiinnostavalta. Sarjakuvaa tulee luettua valitettavan vähän mutta vinkkejä otan kiitollisena vastaan.
VastaaPoista