Anna Taipale: Sydänjuttu

Hei sinä!

Olet parasta, mitä sinulle on tapahtunut!

Kirjoitin muutama postaus sitten (täällä) kuinka oma jaksamiseni on ollut kadoksissa, ja kuinka olen etsinyt uutta elämänasennetta myös kirjojen avulla. Yksi näistä self help -kirjoista, joihin olen tarttunut, on Anna Taipaleen Sydänjuttu (Otava/Hidasta elämää 2017), enkä voi sanoa muuta, kuin vautsi ja kiitos!

On toki niin, että itsehoito-oppaita luetaan (yleensä) omiin tarpeisiin, omista lähtökohdista, omiin ongelmiin ratkaisuja etsien. Siksi tämä arvioni Sydänjutusta on äärimmäisen värittynyt,  eli sitä määrittää suuresti subjektiivinen kokemukseni kyseisestä teoksesta. Voi siis olla, että, syystä tai toisesta, kaikissa tämä teos ei aiheuta suurtakaan innostusta; tämänkin totesin tuttuni kanssa, joka luonnehti kirjaa "lässynlääksi". Mutta monessa Sydänjuttu on innostusta aiheuttanut, ja minä olen ehdottomasti yksi niistä.

Selvää on, että self helpiä on melkoisen turha lukea, jos ei ole itse halukas tai valmis muutokseen. Minä olin, ja siksi Sydänjuttu putkahti elämääni juuri oikeaan aikaan, oikeassa muodossa. Mutta mitä se sydänjuttu sitten on? Sydänjuttu on sisäistä rakkautta, armollisuutta ja arvostusta itseä ja omaa intuitiota kohtaan, pysähtymistä ja hiljentymistä, fiilistelyä ja nautiskelua - juuri sitä, mikä nykyisessä hektisessä elämänmenossa tallautuu niin kovin helposti kiireen ja kohtuuttomuuden jalkoihin. Kuuntele itseäsi - sydäntäsi ja intuitiotasi - ja elämä alkaa lipua suuntaan, joka mahdollistaa ilon, onnen ja hyvän olon (ja myös ne kököt fiilikset, nekin ovat elimellinen osa elämää). Ihaninta on, että mitään suuria jättimuutoksia ei edes tarvitse odottaa, vaan kaiken lähtökohtana on nykyisyyden hyväksyminen. Säkenöidään!

Kun oma hyvinvointi on hukassa, ja on valmis alkamaan etsiä sitä, suosittelen kokeilemaan Sydänjuttua. Sisäisen rakkauden ideologian lisäksi itse kirjassa minua viehättää suunnattomasti kirjan ulkoasu: kannet ovat kauniit ja upeasti taitettu sisällys vilisee hempeän kauniita kuvia. Niin, kukkakuvat ja söpö ulkoasu saattavat vedota enemmän naisyleisöön (taas kun näin rankasti kategorisoidaan), samoin kuin myös tapa puhua asioista, mutta ei tätä kirjaa mitenkään silti ole mielestäni kirjoitettu vain tarkkaan rajatulle daamiyleisölle. Kyllä tästä kirjasta ja sen tarjoamista ajatuksista voivat nauttia kaikki halukkaat (vaikka mututuntumani kuiskii, että naisten keskuudessa se suurin self help -yleisö luurailee). Mitä itse kansiin ja kirjaan fyysisenä esineenä tulee, niin yksi miinus: kirja on sangen raskas, eivätkä kannet pysy auki ilman voimaa. No, tulipahan lukiessa treenattua käsi- ja sormilihaksia, vaikka kirjassa paljon puhuttu voimaantuminen ei ehkä ihan fyysistä treenailua tarkoitakaan.

Sydänjuttua on ilo lukea erityisesti siksi, että kirjailijan ääni on niin vahvasti läsnä omien kokemusten ja (ymmärtääkseni) oman ilmaisutyylinsä kautta. Teksti ei ole suoranaisesti kirjakieltä, vaan puhekieliset ilmaisut vilisevät pysyvänä osana tekstiä: "dumpataan" ja "fiilistellään", on "inspistä" ja "rispektiä".  Itselleni tuli fiilis, kuin olisin ollut kuuntelemassa Taipaleen luentoa, mutta Taipale olisi vain hypännyt sivujen kautta pääni sisälle kertoilemaan ajatuksistaan. Eloisa ja tyylejä sekoittava kieli tuo kirjoittajan/kertojan ja äänensä vahvasti läsnäolevaksi, ja oli minun silmissäni oiva tehokeino. Kirjaa lukiessa ja ajatellessa minulla on jännästi fiilis, että Taipale on mukanani, selkäni takana tsemppaamassa hyvän olon projektissani.

Sydänjuttu ei ollut ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään self help -oppaani, mutta ehdottomasti yksi vaikuttavimmista ja toimivimmista. Jos arki tuntuu haasteelliselta, elämä yhdeltä pärjäämiseltä ja itsetunto pelkältä harmaalta, tallotulta rievulta jossain mielen unohdetulla joutomaalla, suosittelen kokeilemaan Sydänjuttua. Yksi lukukerta ei ainakaan itselläni kirjan ajatusten sisäistämiseksi riitä, mutta kyseessä onkin elämänpituinen projekti. Pinttyneet ajatusmallit eivät hetkessä lähde muuttumaan, vaan muutosprosessi vaatii paljon työtä. Onneksi aivot ovat, Taipaletta mukaillen, muuntautuva elin ja muutos mahdollinen - ja onneksi minulla on tämä sisällöllisesti ja ulkoisesti kaunis kirja hyllyssäni, joten voin palata siihen aina aika-ajoin.

Tilasin Sydänjutun kanssa itselleni myös upouuden Sydänjuttu-tehtäväkirjan, josta tulen kirjoittamaan, kunhan olen siihen paremmin tutustunut. Voimaannuttavat harjoitukset näyttävät täydentävän hyvin itse Sydänjuttua, eli käsillä saattaa olla aika lyömätön duo. Ihanalta vaikuttaa!

"Minulla on villi unelma: rakastaa itseäni niin syvästi, ettei mikään saa minua koskaan kyseenalaistamaan arvoani tai epäilemään itseäni. Tiedän, että ytimeltäni minä olen rakkaus. Tämä elämä on tilaisuus kuulostella uteliaisuudella, lempeydellä ja kunnioituksella, mitä kaikkea se tarkoittaa."

(s.249)

Tekijä: Anna Taipale

Teos: Sydänjuttu

Kustantaja: Otava / Hidasta elämää 2017

Sivuja: 257

Mistä: Omasta hyllystä

Helmet 2018 34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta

-Viivi