Sarjakuvahypetys jatkuu!
Romaanilukemisenani oleva Juha Hurmeen Niemi (Teos 2017) vaatii aikaa, tilaa ja sulattelua, joten alkanut sarjisinnostus on saanut lisäpontta tarpeesta lukea välillä vähän kevyempää. Tosin en tiedä, kuinka kevyeksi voin nyt käsiteltävää sarjakuvakirjaa totuuden nimessä sanoa - on kuitenkin aika painavaa asiaa. Käsiteltävänä on siis ruotsalaisen Liv Strömquistin Kielletty hedelmä (Sammakko 2016), feministinen sarjakuvatietoteos "siitä jota tavataan kutsua naisen sukuelimeksi", kirja joka sekin löytyi lukemistooni Instagramin kirjayhteisöstä, joka on sangen ahkerasti viime aikoina hehkuttanut tätä kyseistä teosta ja itse Strömquistia.
Kielletty hedelmä pureutuu kiellettyyn hedelmään, "naisen sukuelimeen", ja siihen suhtautumiseen, (lähinnä) länsimaisessa kulttuurissa. Karua tekstiä. Toivoisin voivani puhua historiasta, mutta valitettavasti moni "naisen sukuelimeen" kohdistuva epäkohta on todellisuutta vielä tänäkin päivänä. Juuri luin iltapäivälehtiartikkelin, jossa kerrottiin nykynaisten halajavan itselleen Barbie-vaginaa. Barbiella ei ole jalkojensa välissä mitään...
Asia on painavaa, mutta mielestäni se, mikä tekee Kielletystä hedelmästä loistavan ja Strömquistista taiturimaisen, on huumori. Mustaakin mustempi huumori on ehdottomasti tämän sarjakuvan kuorrute, joka tekee lukukokemuksesta ikimuistettavan. Yksinkertaisenpuoleinen viiva ja jopa naiivi piirrostyyli kunnioittavat tekstiä ja tyylilajia loistavasti. Taas kerran jouduin useampaan kertaan miettimään, saisinko nauraa ääneen lukiessani hirvittävistä asioista. Mutta ei nauru asiaa vesitä - päin vastoin. Huumori on voimakas ase, jos sitä osaa käyttää oikein. Strömquist osaa.
Tämä kirja kannattaa lukea.
Kielletty hedelmä pureutuu kiellettyyn hedelmään, "naisen sukuelimeen", ja siihen suhtautumiseen, (lähinnä) länsimaisessa kulttuurissa. Karua tekstiä. Toivoisin voivani puhua historiasta, mutta valitettavasti moni "naisen sukuelimeen" kohdistuva epäkohta on todellisuutta vielä tänäkin päivänä. Juuri luin iltapäivälehtiartikkelin, jossa kerrottiin nykynaisten halajavan itselleen Barbie-vaginaa. Barbiella ei ole jalkojensa välissä mitään...
Asia on painavaa, mutta mielestäni se, mikä tekee Kielletystä hedelmästä loistavan ja Strömquistista taiturimaisen, on huumori. Mustaakin mustempi huumori on ehdottomasti tämän sarjakuvan kuorrute, joka tekee lukukokemuksesta ikimuistettavan. Yksinkertaisenpuoleinen viiva ja jopa naiivi piirrostyyli kunnioittavat tekstiä ja tyylilajia loistavasti. Taas kerran jouduin useampaan kertaan miettimään, saisinko nauraa ääneen lukiessani hirvittävistä asioista. Mutta ei nauru asiaa vesitä - päin vastoin. Huumori on voimakas ase, jos sitä osaa käyttää oikein. Strömquist osaa.
Tämä kirja kannattaa lukea.
Tekijä: Liv Strömquist
Teos: Kielletty hedelmä (ruotsinkielinen alkuteos: Kunskapens frukt (2014); suom. Helena Kulmala)
Kustantaja: Sammakko 2016
Sivuja: 143
-Viivi
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! 💕