Kun kirjailija kertoo itsestään kustantamon sivuilla näin:
"Kun en työskentele, seurustelen muiden punavihreässä kuplassa elävien ihmisten kanssa ja murehdin rahasta ja tulevaisuudesta, kunnes vatsaani koskee."
ja näin:
"Sarjakuvani käsittelevät kokemuksia, jotka ovat hämmentäneet tai vihastuttaneet minua."
voi hänen kirjansa odottaa olevan jonkinlaisen punavihreän kuplan ja tämän sisällä poreilevien ilmiöiden kuvausta - ja sitä Ulla Donnerin Spleenish (Kustantamo S&S 2017) todellakin on.
"Piti löytää kumppani ja saada kanava luonnollisille himoilleni. Siten voisin vihdoinkin saada takaisin sen driven, antaa periksi työnarkomanialle, tienata rahaa ja kuolla sisäisesti:"
Spleenish on sarjakuvaromaani päämäärättömyydestä, kärsimyksen glorifioinnista, tyytymättömyydestä, hapuilusta, somesta ja ahdistuksesta. Siitä, kuinka kuplasta yrittää irrottautua, mutta kuinka yritykset irrottautua kuplasta kuuluvat itseasiassa oleellisena osana kuplassa elämiseen.
En elä kaupunkilaisessa punaviherkuplassa, mutta olen kuitenkin samaa sukupolvea, kuin Spleenishin päähenkilö, ja koin siksi vahvojakin samaistumisen hetkiä. Someliket, ahdistus, huonommuuden tunteet ja oman elämän vaikeaksi tekeminen ovat tuttua kauraa, mistä syystä Spleenish sai minut välillä hymähtelemään ja hymyilemään. Vaikka en suoranaisesti nauranut vatsa kippurassa, on tämä sarjakuvaromaani kuitenkin huumorilla (sarkasmilla) vahvasti ja onnistuneesti höystetty. Mikäs sen parempaa, kuin nauraa itselleen - yhdessä kirjailijan kanssa.
Donnerin rujommanpuoleinen piirrosjälki on kiehtovaa, mutta ehkä hieman vierasta, ja punainen värimaailma vaatii totuttelua. Loppujen lopuksi kummallinen kuvamaailma soveltuu kyseisen tematiikan käsittelyyn sangen mainiosti korostamalla kaoottisuutta ja kaaosta, jota on niin ympäristössä, kuin etenkin oman pään sisällä.
Romaanin rakenne oikeastaan kuvaa aivan loistavasti sitä elämää, jota nuorten aikuisten Y-sukupolvi elää - kriisistä kriisiin. Tai ehkä oikeammin junnauksesta junnaukseen, välissä hetkeksi pysähdyttävä kriisi.
"Kohta kaikki tietää
ETTÄ OLEN HUONOIN
- kaikissa kategorioissa"
Taidebileet ja turhanpäiväiseltä vaikuttava sosiaalinen lätinä ovat niitä asioita tässä sarjakuvassa, joihin en itse osannut samaistua. Kenties se on syy siihen, etten uponnut Spleenishin maailmaan kokonaan ja varauksetta. Kuvattu kupla on sen verran vieras, että täysin tämä nuoren naisen (ja sukupolven) elämän kuvaus ei vienyt mukanaan. Nautin tästä kirjasta kuitenkin melko tavalla. Se on viihdyttävä ja avartavakin kokemus, etenkin, koska se oli oivallinen matka itseen; kun katsoo itseään ulkopuolelta, saattaa huomata, että omat (suurilta tuntuvat) pikkuongelmat eivät olekaan enää itkun, vaan lähinnä naurun aiheita. Mielenkiintoinen kurkistus itselle melko tuntemattomaan kuplaan!
 |
| Yksityiskohdat kunniaan: kiehtova selkämys! |
"Milloin olisin tyytyväinen?
Mitä "hyvään elämään" tarvitaan?"
Vastausta odotellessa...
Tekijä: Ulla Donner
Teos: Spleenish (ruotsinkielinen alkuteos: Spleenish; suom. Sinna Virtanen)
Kustantaja: Kustantamo S&S 2017
Sivuja: 80
-Viivi
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! 💕