JP Ahonen: Villimpi Pohjola #1 - #6

Kiitos kirjagramin törmäsin aivan mahtavaan sarjakuvasarjaan, jonka olen suorastaan ahnehtinut lukea. Aloin lukea sarjaa vähän hauskassa järjestyksessä aloittaen 3. albumista, mutta onneksi se ei menoa haitannut. Kyseessä on siis JP Ahosen Villimpi Pohjola, joka kertoo yliopisto-opiskelijakaveriporukasta, joka sekoilee läpi elämänsä luennolta ja baarireissulta toiseen. Sarjan kehitys on hienoa: hahmot tulevat kirja kirjalta yhä enemmän liki, teemat syvenevät, juonellisuus lisääntyy ja ronski huumori saa tarinan edetessä rinnalleen myös tummempia sävyjä.

Varoitus! Suuri koukuttumisvaara!

Pelinavaus: Villimpi Pohjola #1-2 (WSOY 2017)

JP Ahonen: Pelinavaus: Villimpi Pohjola #1-2

Pelinavaus-albumi sisältää strippejä sarjan 1. ja 2. albumista. Luin 2. albumin ennen tätä Pelinavausta, mutta tulin huomaamaan, että toisto ei juurikaan haitannut. Stripit eivät näet kertalukemalla kulu, vaan hykerryttävän hauskaa ikuisuusopiskelijahuumoria lukee mielellään uudelleenkin. Kirja koostuu siis sivun mittaisista pätkistä, joissa seurataan kaveriporukan baarireissuja, gradupainia ja haahuilua. Oivaltavaa ja oivallista!

JP Ahonen: Pelinavaus: Villimpi Pohjola #1-2

 

 Villimpi Pohjola #2 (Daily Hero Press 2009)

JP Ahonen: Villimpi Pohjola #2

Koska luin sarjan 3. osan ennen tätä 2. osaa, tulin ainakin huomaamaan, että alkupään albumeissa ei järjestyksellä juurikaan ole väliä - juttuun kyllä pääsee mukaan, vaikka mukaan hyppäisikin kesken kaiken. Tuttu vääräleukainen opiskelijahuumori jaksaa viihdyttää sivulta toiselle, ja albumi viihdytti ja hihitytti alusta loppuun. Selkeä piirrosjälki ihastuttaa, mutta välillä minulla meinasi olla ongelmia erottaa hahmoja toisistaan, sen verran yhdennäköisiä osa nais- ja mieshahmoista keskenään on.

Kypsyyskoe: Villimpi Pohjola #3 (Arktinen banaani 2011)

JP Ahonen: Kypsyyskoe: Villimpi Pohjola #3

Villimpi Pohjola -sarjan 3. osa Kypsyyskoe oli ensikosketukseni sarjaan, ja saatoin vain ihmetellä, miksi en ollut aiemmin törmännyt tähän hauskaan, oivaltavaan, hyvinkin suosittuun (eli jo kulttimaineeseen nousseeseen) sarjakuvaan. Kypsyyskoe on sukellus opiskelijaelämään sen kaikessa komeudessa - ja etenkin karmeudessa. En elä (enää) yliopisto-opiskelijan elämää, mutta samaistuttavuus on silti tämän sarjiksen ehdotonta suolaa lempeän, mutta nokkavan huumorin ollessa sitten sitä sokeria.

JP Ahonen: Kypsyyskoe: Villimpi Pohjola #3

Lapsus: Villimpi Pohjola #4 (Arktinen banaani 2014)

JP Ahonen: Lapsus: Villimpi Pohjola #4

Lapsus on aiempaa eheämpi kokonaisuus, ja kaveriporukan kehityksen ja kasvamisen (tai kehittymättömyyden ja taantumuksen) seuraaminen on suorastaan addiktoivaa. Huumori maustaa strippejä taattuun tyyliin, mutta kyllä tämä kirja onnistuu monesti myös koskettamaan syvällisemmillä teemoillaan. Itkun ja naurun ihana liitto - ah! Sarjakuvan kaveriporukka alkoi olla tämän kirjan myötä niin tuttu, että uumoilin vielä tulevaiosuudessa ikävöiväni heitä.

JP Ahonen: Lapsus: Villimpi Pohjola #4

Valomerkki: Villimpi Pohjola #5 (WSOY 2015)

JP Ahonen: Valomerkki: Villimpi Pohjola #5

Viides Villimpi Pohjola -albumi on entistä ehyempi ja juonellisempi kokonaisuus, joka seuraa sarjassa tutuksi tulleen kaveriporukan (jonka rivit tosin harvenevat aika-ajoin elämän loksahtaessa - toisilla heistä - eteenpäin) elämää yhä tiiviimmin ja monisäikeisemmin. Jokainen sivu on edelleen oma yksikkönsä, mutta sivut yhdessä muodostavat tarinan, jossa melkeinpä jokaiselle on tarttumapintaa. On tuttua biletystä, deittailua ja haahuilua, mutta on myös kuluttavaa pikkulapsiarkea ja vielä kuluttavampaa haaveilua siitä, kipeää mustasukkaisuutta ja kuumeista työnhakua. Kirjassa kuvattu elämän suunnittelemattomuus, ajoittainen päämäärättömyys ja sattumanvaraisuus kiehtoo ja paradoksaalisuus naurattaa (Ennen valmistumista on paniikki saada paperit kouraan, mutta valmistumisen jälkeen iskevätkin gradun jälkeinen masennus ja työelämäpaineet) - sillä sitähän tämä aina on.

JP Ahonen: Valomerkki: Villimpi Pohjola #5

Irtiotto: Villimpi Pohjola #6 (WSOY 2018)

JP Ahonen: Irtiotto: Villimpi Pohjola #6

Uunituore Irtiotto on viimeisin Villimpi Pohjola -kirja, mutta toivon mukaan ei todellakaan viimeinen. Visuaalisesti Irtiotto on ehdottomasti sarjan kaunein, suorastaan upea kirja, jota on nautinto ihan vain katsellakin. Ruskeavoittoisuus on saanut rinnalleen värejä ja valoa. Painopiste on siirtynyt yhä enemmän juonivetoisuuteen päin, ja huumorikin on vähän hienovaraisempaa, kuin aiemmissa albumeissa. Sarja on kehittynyt henkilöhahmojen (ja kenties tekijänsäkin) rinnalla eikä mielestäni yhtään huonompaan suuntaan. Toki, jos odottaa saavansa kunnon naurut jokaiselta sivulta, kuten alkupään Villimpi Pohjola -kirjosta, saattaa pettyä; jotkut stripit kun ovat koskettavia, suorastaan riipaisevia. Opiskelijahörhöilystä kohti "aikuisempaa" elantoa. Naurettavinta antia itselleni olivat kohtaukset nolojen vanhempien kanssa, samaistuttavinta pikkulapsiarjen kuvaukset (miten Anni onkin ihan kuin oma lapseni?!) ja ehdottomasti koskettavinta lapsettomuuden kuvaukset. Oivaltavaa, kokeilevaa, uutta ja vanhaa, samaistuttavaa, hihityttävää ja itkettävää. Muusa ja Ukko, Otto, Verneri, Minna ja Jouni, Rontti, Anna ja Anni - teitä tulee ikävä.

Edellisen ja tämän uusimman kirjan välissä oli peräti 3 vuotta. Minulla on vain yksi toive: eihän seuraavaa osaa tarvitse odottaa yhtä kauan?!

JP Ahonen: Irtiotto: Villimpi Pohjola #6

- Viivi