Riikka Ulanto: Mutta mitä kuuluu Lynyrd Skynyrdille?

Ihanaa syyskuista maanantaita (jos maanantaihin kyseinen, ihasteleva määre nyt sopii)!

Syksyn kiireet ovat verottaneet lukuaikaa, mutta se ei edes harmita: aloitin nimittäin kirjastoalan opinnot, eli yksi unelmani on himppusen verran lähempänä toteutumista. No, jonkin verran pieniä lukurakoja on onneksi löytynyt, ja näitä rakoja sopivat aivan loistavasti täyttämään minuuttinovellit.

Riikka Ulanto: Mutta mitä kuuluu Lynyrd Skynyrdille? (Aviador 2018)

Riikka Ulannon minuuttinovellikokoelma Mutta mitä kuuluu Lynyrd Skynyrdille (Aviador 2018) on vuonna 2016 Runo-Kaarina -palkinnon voittaneen kirjailijan kolmas teos, joka on kaikessa 90 sivun kompaktiudessaan onnistui olemaan aikamoisen rikas(t(utt)ava) lukukokemus. Minuuttinovellit ovat lyhyitä, pääosin alle sivun mittaisia pärähdyksiä, jotka lukaisee nopeasti, mutta joiden ääreen voi  (tai pitää) pysähtyä pitemmäksikin toviksi ihmettelemään: Mitä mä just luin?!

Tätä novellikokoelmaa kuvataan absurdiksi, ja sitä se tosiaan on. Yli hilseen heittää välillä niin, että pölisee, mutta kun välillä ymmärtää olla edes yrittämättä ymmärtää, näiden mininovellien lukeminen on hykerryttävän hauskaa ja viihdyttävää. Lisämaustetta sivuille tuo Marja-Terttu Vähäkankaan kummallisuuksia korostava kuvitus.

Novelleihin luotu henkilögalleria on rikas ja tapaukset niin erikoisia, että voisivat olla tottakin. On kuolemaantuomitun viimeinen ateria ja Roope Ankkaa kovin muistuttava vanhainkotiasukas, on enkeleitä katsomassa Aseman baari -tosi-tv-uusintaa ja nyrkkeihinsä turvautuvia Uuskansanrunouden kerhon jäseniä.

"Miehet hutki toisehensa, nainen kiljuihe perällä. Karttapallo harmonia, harmoni päin taulua. Taululainen liitusientä, sieni siitä otsikkohon. Otsaluusta vereslihaan, orvaskedestä kesimään."

(s. 68)

Riikka Ulanto: Mutta mitä kuuluu Lynyrd Skynyrdille? (Aviador 2018)

Ulannon minuuttirunojen parasta antia on ehdottomasti kieli, joka hakee luovuudessaan ja oivaltavuudessaan vertaistaan. Kummallista, kummastuttavaa, villiä ja kokeilevaa. On päihtymyslupapäiviä, kaakkoisolento, sanasäiläsohijoita ja valjuja aamutakkikeski-ikäisiä. On erilaisia kertojanääniä, on erilaisia kerronnanmuotoja ja -muodottomuuksia, on erilaisia tyylejä ja lukijassa paljon lumoutumista. Tämä kokoelma vaatii avoimen, kokeilunhaluisen mielen, mutta mielensä kannattaa tälle kyllä avartaa. Ihmeellistä (kielellistä) iloittelua!

"Minun mielestäni hän ei kuitenkaan menehtynyt epätoivoon vaan ihan vain erikoisuudentavoitteluun. Luhistui sisäänpäin kuin kuoleva aurinko."

(s. 11)

Tekijä: Riikka Ulanto (kuvitus: Marja-Terttu Vähäkangas)

Teos: Mutta mitä kuuluu Lynyrd Skynyrdille?

Kustantaja: Aviador 2018

Sivuja: 83

Mistä: Kirjastosta

Helmet 2018 9. Kirjan kansi on yksivärinen

-Viivi