Henna Karppinen-Kummunmäen Tyttöjen vuosidat -teoksen (Avain 2022) alaotsikko pohdituttaa: "Lasten ja nuorten historiaa keskiajalta 1800-luvulle". Käsitelläänkö kirjassa kaikkia lapsia ja nuoria vai vain tyttöjä? No, pian selviää, että tyttöjen ja nuorten naisten elämään teos zoomaa. Se pohjaa kirjailijan väitöskirjaan Elite English Girlhood in the Eighteenth Century, ja tämän aihe-, aika- ja aluerajaus antaakin osviittaa myös Tyttöjen vuosisadan perspektiivistä: 1700- ja 1800-lukujen ylhäisöön keskitytään.
Eliittiin keskitytään siitä ymmärrettävästä syystä, että kirjailijan lähdemateriaalinaan käyttämiä kirjallisia lähteitä (kirjeet, päiväkirjat) on olemassa lähinnä eliitin piiristä. Näin etenkin tyttöjen osalta, sillä harva rahvaan tyttö (jos poikakaan) osasi lukea saati kirjoittaa vielä 1800-luvun alussakaan. Siinä, missä väitöskirja keskittää huomionsa englantilaistyttöihin, on tyttöjen vuosisatoihin otettu mukaan myös suomalaisia nuoria naisia. Tyttöyden ja nuoruuden kokemuksia avataan niin brittiläisen Jane Austenin kuin kajaanilaisen Lina Rislachinkin esimerkkien kautta.
Tyttöjen vuosisadat keskittyy nimenomaan henkilökohtaisiin kokemuksiin tyttöydestä ja naiseksi kasvamisesta. Se etenee aika pitkälti lapsen elinkaaren mukaan vauva-ajasta imettäjän hoivissa, perheeseen, koulutukseen, ystävyyssuhteisiin ja lopulta seuraelämään ja rakkauteen. Yleisiä katsauksia värittävät lukuisat lainaukset tyttöjen ja nuorten naisten kirjallisista tuotoksista. Tämä kokemuksellisuus ja tyttöjen omien (kirjallisten) äänien kuuluminen ovat kirjan ehdoton suola.
En sano, että tyttöjen ja naisten elämä olisi nykyäänkään helppoa - päinvastoin. Mutta ei se muutama sata vuotta sittenkään sitä ollut! Nuoriin naisiin kohdistetut ristiriitaisey odotukset tuntuvat monelta osin (valitettavasti) edelleen relevanteilta: Nätti pitää olla, mutta pynttäytyä ei saa. Kaino on oltava, mutta ei tuppisuu. On oltava hyvä keskustelija, mutta ei kuitenkaan turhan nokkela ja viisas.
Annetut raamit olivat tiukat, eikä vaihtoehtoja annettu - etenkään sen jälkeen, kun katolisuudesta luovuttiin: miellytä muita ja mene naimisiin. Katolisena aikana nuorella naisella oli sentään kaksi vaihtoehtoa: avioitua tai alkaa nunnaksi. Eikä luostarielämä tosiaankaan välttämättä ollut kamaluus, vaan oikeastaan naisen ainoa mahdollisuus elää omistautuen opiskelulle ja itsensä kehittämiselle - ja välttää synnytyskoneeksi tuleminen.
Kirjan aikarajaus on laaja, mutta sivumäärä suppeahko 175; kovin syvälle aiheeseen ei päästä, mutta hyvä yleiskuva syntyy. Aluerajaus taas on ehkä vähän hassu - vaikka englantilaiset ja suomalaiset säätyläistytöt elivät varmastikin pitkälti samanlaista elämää. Karppinen-Kummunmäki toteaa itse, että kokee tieteellisen tutkimuksen laajemmalle yleisölle saavutettavaksi saattamisen tärkeäksi. Sitä Tyttöjen vuosisadat kyllä tekee erittäin mallikkaasti.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! 💕