Mäkijärvi, Schreck & Turpeinen: Ellen T.

Lisää naisten tekemää sarjakuvaa naisista? Kyllä kiitos!

Annukka Mäkijärven kuvittama ja Hanna-Reetta Schreckin sekä Iida Turpeisen käsikirjoittama Ellen T. (Teos 2019) on hieno sarjakuvaromaani yhdestä merkkinaisestamme - Ellen Thesleffistä (1869-1954). 

Tässä takakannen kuvaus teoksesta:

"Ellen Thesleff (1869–1954) on yksi maamme ensimmäisistä symbolisteista ja ekspressionisteista ja yksi merkittävimmistä pohjoismaalaisista maalareista. Hän elää kiehtovan ja rikkaan elämän ja on edelläkävijä aikana, jolloin naistaiteilijoiden on vaikea saada tunnustusta. Thesleff on poikatukkainen radikaali, joka tekee, mitä tahtoo ja elää taiteelleen. Hän vihaa opettamista, mutta rakastaa rahaa, joka antaa hänelle mahdollisuuden matkustaa, asua ulkomailla ja maalata.

Sarjakuvaromaani kertoo Ellen Thesleffin työstä ja elämästä Euroopan metropoleissa ja hänen siellä rakentamistaan tiiviistä taiteilija- ja älymystöverkostoista. Teos rakentuu kolmen Thesleffille keskeisen paikan, symbolismin Pariisin, boheemin Firenzen ja Ruoveden Murolen luonnon ympärille. Sarjakuva kertoo Ellenistä ja taiteilijoista modernisaation myllerryksessä. Teos pohjaa Hanna-Reetta Schreckin vuonna 2017 julkaistuun Thesleff-elämäkertaan ja kuvaa sarjakuvan keinoin niitä puolia historiassa ja taiteilijan elämässä, joita perinteinen tutkimuskirjallisuus ei tavoita."

Kirja koostuu kolmesta osasta, jotka on nimetty Thesleffille merkityksellisten paikkojen mukaan: Pariisi, Firenze ja Murole. Kirja alkaa siitä, kun nuoret suomalaisnaiset saapuvat Pariisiin opiskelemaan taidetta, ja jatkuu pieninä välähdyksinä, jotka valottavat niin Thesleffin taiteen tekemistä, ajan yleisiä aatevirtauksia ja vähän ihmissuhteitakin. Mikään juonellinen kertomus Ellen T. siis ei ole, vaan se on ennemminkin tuokiokuvien galleria - josta kuitenkin muotoutuu yllättävän kattava kuva Thesleffin elämästä ja urasta.

Ellen T.:ssä vilahtelee aikansa merkkihahmoja ja ilmiöitä joka aukeamalla niin, että aihetta tuntematon on vähän sormi suussa. Kirjan alun henkilökavalkadiesittelyaukeamasta huolimatta huomasin olevani jatkuvasti lukemassa Wikipedia-artikkeleita henkilöistä, jotka kirjan sivuilla ja Ellenin elämässä piipahtelevat. Tämän vuoksi kirjan lukeminen oli valitettavasti hiukan raskasta. Tuo googlettelu ei tietenkään ole mitenkään pakollinen operaatio, sillä kyllä teoksesta irti saa ilmankin. Mutta jos on yhtä tiedonjanoinen, kuin minä, niin on hyvä pitää hakukone käden ulottuvilla.

Mäkijärven kuvituksesta pidin pääosin: henkilöhahmot ovat ilmeikkäitä (vaikkakaan eivät ehkä kovin näköisiä - etenkään itse Ellen T.*) ja heidän korostetut kätensä puhuvat paljon. Pidän myös siitä, kuinka väripaletti on maltillinen ja paikat on värikoodattu: Pariisi on punainen, Firenze on siniliila ja Murole vihreä. Myös ihmiset on värikoodattu niin, että Thesleff itse on liki koko ajan punertava, siis Pariisin värinen - kuin hän kantaisi Pariisista saatuja oppeja ja vaikutteita mukanaan läpi elämänsä (ja niinhän hän eittämättä tekikin). 

*Tosiaan, minusta olisi ollut tärkeää, että aikansa mittapuulla jopa maskuliininen Thesleff, joka mm. leikkasi hiuksensa lyhyiksi nuorena, olisi kuvattu teoksessa enemmän itsensä näköisenä ja oloisena. Sarjakuvan Ellen T. on varsin feminiininen ja sieväkin hahmo, mikä ei ymmärtääkseni vastaa totuutta. Tässä esimerkiksi Ylen juttu aiheesta: https://yle.fi/a/3-10754223 . Jutussa (jossa on haastateltu elämäkerturi-Schreckiä) sanotaan mm.: "Noihin aikoihin Thesleff pukeutui ulkoillessaan miesten vaatteisiin ja hänellä oli lyhyet, poikamaiset hiukset. Nuoren taiteilijan sen ajan mittapuun mukaan radikaali, sukupuoleton ulkonäkö herätti huomiota sekä kotimaassa että ulkomailla."

Kenties kirjaa tehtäessä on tehty tietoinen päätös keskittyä ennemmin Thesleffin taiteeseen ja häneen vaikuttaneisiin aatevirtauksiin, kuin hänen varsinaiseen henkilöönsä. En tiedä, mitä mieltä tästä päätöksestä olen... Tuntuu, kuin olennainen pala puuttuisi, kun ei puhuta siitä, millainen lasikattojen ja ennakkokäsitysten murtaja Thesleff oli pelkällä olemuksellaan, jos toki työlläänkin.

Tiedonjanoon palatakseni: ei auta muu, kuin lukea Hanna-Reetta Schreckin Thesleff-elämäkerta Minä maalaan kuin jumala (Teos 2017), sen verran jäin vielä janoamaan tietoa tästä mielenkiintoisesta henkilöstä. Hyvä kurkistus ja johdatus tämä sarjakuva on aiheeseen, mutta paljon jäi myös kysymyksiä ja vähän myös ihmettelemistä etenkin henkilökuvauksen osalta.

Tekijä: Annukka Mäkijärvi, Hanna-Reetta Schreck & Iida Turpeinen
Teos: Ellen T.
Kustantaja: Teos 2019
Sivuja: 97

Yleisten kirjastojen luokitus: 85.32

Luovuuden edessä ihmeissäni,

Viivi