Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva

Muumit ja suuri tuhotulva (WSOY 1991, suom. Jaakko Anhava) on ensimmäinen Tove Janssonin kirjoittama muumitarina. Se ei ole kuitenkaan ensimmäinen julkaistu muumitarina, sillä tämä pieni satu jäi vuosikymmeniksi pöytälaatikkoon - vuodesta 1945 vuoteen 1991. Koska en ole lukenut "muumeja" aiemmin (kuten Kesäkirjan arviossa myönsin), en voi verrata Suurta tuhotulvaa myöhemmin syntyneisiin muumiromaaneihin - niihin varsinaisiin klassikoihin. Olen kuitenkin esim. Goodreads-arvioista ymmärtänyt, että Muumit ja suuri tuhotulva on kovin raakile verrattuna Janssonin myöhempiin muumipeikkokirjoihin.

Varoitus: Sisältää rutkasti juonipaljastuksia! :)

Tämä muumisatu lähtee vallan suoraviivaisesti ja selittelemättä Muumipeikon ja tämän äidin kanssa suureen metsään (tai muumien vinkkelistä suureen - muumit ovat hyvin pieniä) etsimään aurinkoa. Parivaljakolla on kiire, mutta kiireen syytä ei heti paljasteta. Niin kiire ei sentään ole, etteikö mukaan ehtisi napata muutamaa toveria: ensin metsästä löytyy pelokas Nipsu, sitten kaunis ja kimaltavatukkainen Tulppaana.

Retki on kuin sieniä syöneiden trippi, kun nelikko vaeltelee vuoren sisään rakennettuun karkkimaailmaan ja seilaa alati kohti uutta päättömästi vaeltavien hattivattien laivassa merenpeikot kintereillään. Loppureissusta maailman valtaa suuri tulva, ja kaikki ovat vaarassa. Jossain välissä lukijallekin selviää, että matkan tarkoitus on etsiä Muumipappa. 

" - Hän ei ollut tavallinen muumipeikko, hänen äitinsä sanoi mietteissään ja surullisena. - Hän halusi aina muuttaa, kaakeliuunista toiseen. Hän ei viihtynyt missään. Ja sitten hän hävisi - lähti hattivattien, pikku vaeltajien mukaan."

(s. 19)

Muumipappa on toki myöhemminkin seikkailijaluonne, olen ymmärtänyt, mutta tavallaan tulin jopa surulliseksi siitä, kuinka suurta huolta epävakaa ja levoton isä on perheelleen aiheuttanut. No, Muumimamma on Muumimamma, ja lähtee etsimään huithapelimiestään... Joku toinen olisi voinut jättää etsimättä. Nyt kun luen Joonatan Tolan Punaista planeettaa (Otava 2021), niin en voi olla miettimättä Tolan perheen ja muumiperheen dynamiikkojen samankaltaisuutta: isä huitelee omissa maailmoissaan ja äiti (yrittää) pitää kaiken kasassa.

Näen tyylissä jotakin samaa, kuin Kesäkirjassa; Janssonin lakoninen, absurdi ote näkyy tässäkin kirjassa, vaikkakin vielä aika himmeästi ja hioutumattomasti. Hihitin muutamalle hassulle kohdalle, mutta mitään suuria elämänviisauksia en löytänyt - kuten ehkä myöhemmistä muumeista voisi löytää. Mutta kun minulla ei kuitenkaan ole mihin verrata, en voinut pettyäkään. Kirjan kuvitus on synkeähkön mustavalko-seepia, ja muumitkin ovat vähän hassun näköisiä, mutta pidin kuvista silti. Muumien maailma on selkeästi jo tunnistettavissa.

Lukaisin tuossa vähän aikaa sitten yhden Muumit: sarjakuvaklassikot -kokoelman. Sen ja Suuren tuhotulvan äärellä pohdin sitä, kenelle muumit oikein ovat. Ei, mielestäni ne eivät ole puhtaasti lastenkirjallisuutta - välillä hyvin kaukanakin siitä. Aikuistenkaan kirjallisuutta ne eivät selkeästi ole. Ehkä eniten ne ovat omaa sisäistä lastaan hellivien aikuisten kirjoja? Ehkä.

Minulle jäi sellainen olo, että Muumit ja suuri tuhotulva sisältää symboliikkaa, jota en omaa rajallisuuttani oikein käsitä tai ymmärrä. Jotakin ehkä ymmärsinkin. Esimerkiksi sen, että karkista rakennettu utopiamaailma tuntuu aluksi todella hyvältä ajatukselta, mutta äkkiä huomaa, että aurinko onkin vain ruma lamppu ja vatsa tulee jatkuvasta herkuttelusta kipeäksi. Satu on kirjoitettu Toisen maailmansodan aikoihin, joten ehkä myös sota-ajan kaaoksessa ja suuressa, tuhoavassa, kaiken sileäksi pistävässä tulvassa on jotakin samaa. Ja niin sodan kuin tulvankin jälkeen alkaa jälleenrakennus - löytyy onnellinen laakso ja rakentuu Muumitalo.

"Lopulta he tulivat pieneen laaksoon, ja mitään niin kaunista he eivät olleet nähneet koko päivänä."

(s. 58)

Tekijä: Tove Jansson (suom. Jaakko Anhava)

Teos: Muumit ja suuri tuhotulva (ruots. Småtrollen och den stora översämningen)

Kustantaja: WSOY 1991
Sivuja: 59

Yleisten kirjastojen luokitus: 84.2 / 85.12

Aurinkoa etsimässä,

Viivi