Olen ollut ruotsalaisen feministisen ja yhteiskunnallisen sarjakuvan taitajan, Liv Strömquistin fani siitä lähtien, kun luin hänen Kielletty hedelmä -teoksensa vuonna 2018. Muut häneltä suomennetut teokset ovat olleet kovasti mieleeni, mutta eivät ole kuitenkaan ihan yltäneet Kielletyn hedelmän tasolle. Tai ehkä ensimmäinen lukemani Strömquist jäi mieleeni niin voimakkaasti, koska se tosiaan oli ensimmäinen laatuaan - minulle aivan uusi kokemus.
(Täältä löytyy kahden edellisen suomennoksen arviot: https://kirjailujakirjablogi.blogspot.com/2023/07/liv-stromquist-einsteinin-vaimo.html )
Strömquistin uusin sarjakuvateos, Peilisalissa (Sammakko 2023; Inne i spegelsalen, suom. Helena Kulmala) ylsi lukukokemuksena aika lähelle Kiellettyä hedelmää, ja tässä tuleekin nyt minun pieni ja vaatimaton arvioni teoksesta.
Peilisalissa kohdistaa katseensa yhteiskunnan ulkonäkökeskeisyyteen, naisten ulkonäköpaineisiin, kauneusihanteisiin ja minä-kulttuuriin. Mitään keveää luettavaa ei Peilisalissa ole, kuten ei mikään muukaan Strömquistin teoksista, sillä kansien välissä on tiukkaa asiatekstiä ja terävää analyysiä - vaikkakin sarjakuvan muodossa ja hirtehisen huumorin sävyttämänä. Ulkonäkökeskeisyyttä länsimaisessa maailmassa tarkastellaan niin historian kuin nykyajankin vinkkelistä, eri puolilta ja kiinnostavin esimerkein havainnollistettuna.
Lumikin äidin lisäksi kirjan esimerkkeinä toimivat mm. Kylie Jenner ja tietenkin siskonsa Kim Kardashian, Raakel ja Lea, Marilyn Monroe ja keisarinna Sissi. Näiden esimerkkien ja esimerkiksi nimekkäiden filosofien mukana tutkitaan sitä, milloin, miksi ja miten aloimme suhtautua niin obsessiivisesti naisten ulkonäköön - ja mihin tämä kehitys on meitä viemässä. Kyytiä saavat taas niin patriarkaatti, kapitalismi kuin rakkauteen ja intohimoon perustuvan parisuhteen ideaalikin.
Peilisalissa onnistui tosiaan ravistelemaan ajatteluani ja avaamaan silmiäni. Se toimii armottomana peilinä lukijalleen; se pakottaa lukijan tutkimaan omia käsityksiään ja maailmankuvaansa, kyseenalaistamaan sen todellisuuden, johon on kasvanut ja mukautunut kyselemättä. Näin minulle ainakin kävi. En nyt silti sanoisi suhtautuvani peilikuvaani vielä kovinkaan välinpitämättömästi (ja kyllä, nimenomaan ennemmin välinpitämättömästi, kuin edes hyväksyvästi), mutta sanoisin kuitenkin tajunneeni aiempaa syvällisemmin sen, miksi kannattaa priorisoida muita asioita elämässä. Ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta, jos ja kun on lukenut kirjan ja sisäistänyt Strömquistin sanoman.
Kerrassaan hieno ja tärkeä tietoteos!
Tekijä: Liv Strömquist (suom. Helena Kulmala)
Teos: Peilisalissa (ruots. alkuteos: Inne i spegelsalen)
Kustantaja: Sammakko 2023 (2021)
Sivuja: 140
Yleisten kirjastojen luokitus: 85.32
Teos: Peilisalissa (ruots. alkuteos: Inne i spegelsalen)
Kustantaja: Sammakko 2023 (2021)
Sivuja: 140
Yleisten kirjastojen luokitus: 85.32
Peilejä vähän aiempaa vähemmän tuijottava,
Viivi
Odotan tämän albumin lukemista innolla. Strömqvist on taitava ja samalla myös viihdyttävä.
VastaaPoistaStrömquist on kyllä ainutlaatuinen tekijä!
PoistaMääki ootan, että saan tän käsiini!
VastaaPoistaMulle oli ainakin odottamisen arvoinen!
PoistaMulla oli lainassa Prinssi Charlesin tunne, mutta siinä oli niin pientä tekstiä että olisin tarvinnut suurennuslasin 😬 Ei ole sitten tullut muitakaan varattua kirjastosta. Muuten tykkäisin, siis ideana.
VastaaPoistaAuts, olisi kyllä tärkeää, että näin mainiot teokset olisi myös mahdollisimman saavutettavia - etenkin, kun sarjakuva ei äänikirjaksi oikein väänny :/
PoistaEn ole tätä lukenut, enkä kyllä muitakaan kirjailijan teoksia. Tosin kyllä muistan, kun Kielletty hedelmä -teos ilmestyi. Uskon, että kyseessä on kiinnostava teos ja kiinnostavuutta lisää vielä se, että asia on esitetty sarjakuvan keinoin. On totta, että fyysinen kauneus on yhä enemmän pakkomielle. Paljon viestitään kuvien kautta. Aina tulee olla kamera mukana!
VastaaPoistaTässä kirjassa pohdittiin myös mm. sitä, mitä merkitystä sillä on, että ennen kuvattava oli aina jonkun toisen kuvaamisen kohteena - nyt otetaan itse kuvia itsestä. Ajatuksia herättävää! :)
PoistaTykkään Strömquistin sarjakuvista ja sanomista, joten tykkäisin varmasti tästäkin. Yhteiskunnan pakkomielle naisen ulkonäköön ja sitä kautta harjoittama hallitseminen on aihe, josta pitäisi puhua vielä paljon paljon enemmän.
VastaaPoistaMinulla on yksi Strömquistin teos hyllyssäni, mutta en ole tullut sitä vielä lukeneeksi. Postauksesi muistutti minua siitä: pitää lukea tuo hyllyyni asukki kuin myös tämä, kiinnostavalta kuulostaa!
VastaaPoista