Pidin vallan paljon tietokirjailijana kunnostautuneen Tuomas Marjamäen esikoisromaanista Siitä tulikin farssi, joten tartuin innolla myös hänen toiseen romaaniinsa Myöhäistä katua (Docendo 2020). Tässä vaiheessa olisi todellakin myöhäistä katua kirjan lukemista, mutta onneksi ei kadutakaan!
(Olen julkaissut arvion aiemmin Instagramissa.)
Myöhäistä katua on jännä sekoitus nostalgiaa, jännäriä ja 80-lukulaista viihderomaania (en tiedä mistä ne kasarivibat tuli, mutta...). Veijaritarinaksi joku jossain sanoi, ja sitäkin tämä on.
Tarina etenee kolmen päähenkilön kautta. Näiden henkilöiden rytmit ovat täysin erilaisia, kuten heidän maailmansakin; toinen on vanha filmitähtitervaskanto, toinen uransa alkuvaiheessa pyristelevä toimittajaneito, kolmas taas oikukas ja ylimielinen viihdetoimittajaukko. Siinä sitä sitten ruoditaan keltaista lehdistöä, tosi-tv-julkkiksia, salattuja suhteita ja niitä suhteita, joita ei ole tarvinnut salata. Ja paljon toki pohditaan rivien välissä median muutosta Suomi-filmien kulta-ajoista tähän päivään. Kirja laittaa miettimään niin yksityisyyttä, median moraalia ja eettisyyttä kuin rakkauttakin.
Teemat ovat isoja, mutta paketti pysyy hyvin kasassa. Vaihtelevat näkökulmat taas luovat kirjaan rytmiä. Kieli on herkullisen vivahteikasta (sieltäkö ne 80-luvun fiilikset tuli..?!), ja tarina on helposti lähestyttävä. Kirjassa on jännitystä, koukuttavuutta, viihdettä. Mitään maailmoitani mullistavaa en kokenut, mutta viihdyin vallan mainiosti romaanin parissa.
Tekijä: Tuomas Marjamäki
Teos: Myöhäistä katua
Kustantaja: Docendo 2020
Sivuja: 287
Yleisten kirjastojen luokitus: 84.2
Joskus myöhäisesti asioita katuva,
Viivi
Minäkin tykkäsin tästä paljon! Marjamäellä on nasta soundi tekstissään ja jotenkin tästä tuli hyvälle tuulelle, vaikka tosiaan, aika isojakin asioita käsitellään.
VastaaPoistaSamaa mieltä! Oon tykännyt molemmista lukemistani Marjamäen romaaneista, niissä on tosiaan nasta soundi :)
Poista