Minttu Hapuli: Emil

Minttu Hapulin Emil (Sitruuna 2021) oli vuonna 2021 ensimmäinen jännäri, jonka luin vuosiin. Tässä tulee melkein tasan kaksi vuotta sitten Instagramissa julkaisemani arvio romaanista.

Kustantamon esittelyteksti sanoo:

"Mustajärven rantaan nousee ruumis. Sen mukana pintaan alkaa vähitellen nousta myös kipeitä muistoja ja pohjaan painettuja salaisuuksia, kun ihmiset purkavat kukin vuorollaan suhdettaan Emiliin. Nuoruudenrakkaus, lapsuudenystävä, maailmalla keikkalavoja kiertänyt rockstara. Emil oli kuin aurinko, jonka ympärille kaikki muut taipuivat kiertämään kehäänsä. Jokainen kipuilee oman itsensä ja ihmissuhteidensa kanssa, jokaisella on kannettavanaan traumoja, epävarmuutta, sairautta, pelkoa. Jokainen myös rakastaa ja tuntee, on syvästi ihminen."

Löytyvästä ruumiista ja siitä seuraavasta murhatutkimuksesta huolimatta Emil ei ole mikään varsinainen dekkari. Se on ennemminkin psykologinen romaani, joka sukeltaa ihmismielen vääristyneisiinkin kiemuroihin.

Emil on tumma kurkistus ihmismielen hämärään: muistiin, seksuaalisuuteen, traumoihin. Se on moniääninen, mutta eheä kertomus siitä, mitä liian pitkälle pidetyt salaisuudet saavat aikaan. Se on raju, mutta ei kuitenkaan liian.

Ehkä en karta enää jännäreitä ihan niin paljoa, jos ne ovat näin kiehtovia. Hieno esikoisromaani!

Tekijä: Minttu Hapuli

Teos: Emil 

Kustantaja: Sitruuna 2021

Sivuja: 330

Yleisten kirjastojen luokitus: 84.2

Jännäreiden kanssa aloittelija,

Viivi