Anni Kytömäki: Margarita

Olen uskonut - tiennyt oikeastaan - rakastavani Anni Kytömäen teoksia, mutta en silti ollut lukenut vielä yhtäkään, ennen kuin nyt tartuin Finlandia-palkittuun Margaritaan (Gummerus 2020).

Romaanissa on useampia päähenkilöitä, joista tärkein on Senni. Tai ei, tärkein on tietenkin Margaritana/Margaritifera margaritifera, jokihelmisimpukka, jonka kohtaloon kaikkien muiden päähenkilöiden kohtalot kietoutuvat. On hieroja, Senni Margarita, joka on menettänyt isänsä toiselle maailmansodalle ja äitinsä ikävälle. Sitten on raakkuja joesta kaivava Mikko, joka sotii aina vain. Ja on vielä Antti, joka järjestelee sodanjälkeistä talouskasvua metsähakkuiden avulla.

Aikamoinen keitos siis, täytyy sanoa. Enkä ole edes sanonut vielä oikein mitään. Teemoja riittää yksityisestä yleiseen, juonenkulut polveilevat ja risteilevät hallitun kaoottisesti. Läsnä on sodan jättämä paino, josta lukijakaan ei millään tunnu pääsevän irti. Kansakuntaa jälleenrakennetaan yksilöiden kustannuksella.

Monikerroksisuudesta huolimatta pääosin koin kuitenkin ymmärtäväni, mitä tapahtuu. Pysyväni perässä. Mutta muutaman ison asian äärellä en enää pysynytkään. Tuntui, kuin mutkat olisi vedetty niin suoriksi, että kaikki meni vähän turhankin kallelleen... Mutta ehkä se on sitä maagista tunnelmaa, josta kirjaa on taidettu kehua..?

Margarita oli minulle vahva ja tunteikas lukukokemus. Siinä on esimerkiksi aivan tavattoman hieno, kouriintuntuva (ja harvinainen) kuvaus hyperemesis gravidarumista, eli poikkeuksellisen voimakkaasta raskauspahoinvoinnista. Ihmisen syvistä tunnoista Kytömäki tosiaan osaa kirjoittaa.

Joistakin arviosta luin, että monen mielestä Margarita ei ole Kytömäen paras. Ehkä tästä sitten vielä voi parantaa - saas nähdä!

Tekijä: Anni Kytömäki

Teos: Margarita

Kustantaja: Gummerus 2020

Sivuja: 581

- Viivi