Kevään ja kesän saapuminen on pitkän talven jälkeen ollut minulle erittäin merkittävä juttu. Kun seurasin luonnon heräämistä ensimmäistä kertaa oman talon rappusilta tajusin, kuinka linnut oikeasti tuovat kesän mukanaan. Yhtäkkiä, talven hiljaisuuden jälkeen, maailma oli täynnä sirkutusta, säksätystä ja siipien räpsähdyksiä. Sen äärelle on hyvä pysähtyä.
Dara McAnultyn Nuoren luonnontutkijan päiväkirja (Karisto 2021) oli tähän saumaan aivan täydellinen kirja. Nimensä mukaisesti se avaa nuoren pohjoisirlantilaisen ympäristöaktivistin luontokokemuksia päiväkirjan muodossa. Merkintöjen pohjalta muodostuu kuva viisaasta, vahvasti tuntevasta nuoresta ja tämän kiinteästä perheestä, joka suorastaan elää luontokokemuksista (kirjoitin ensin "luonnosta", mutta tajusin sitten, että niinhän me kaikki...).
Sillä, että McAnulty on usean perheenjäsenensä tavoin autistinen, ei periaatteessa ole merkitystä. Ja tavallaan sillä on kuitenkin todella suuri merkitys. Kurkistus autistisen nuoren sielunmaisemaan on kiinnostavaa, mutta myös äärimmäisen avartavaa. Nuori kirjailija kuvaa omia tuntojaan niin ihmisten kuin luonnonkin keskellä ihailtavan avoimesti. Samalla hän esimerkillään muistuttaa sivulta toiselle, kuinka ihanaa ja tärkeää luonnon ihmeiden äärelle pysähtyminen on.
Päällimmäinen kirjan anti minulle on muistutus siitä, että kannattaa pysähtyä katsomaan ympärilleen - onhan ympäristön tarkkailu ja luonnossa oleminen parasta rentoutumista. Siksipä hankinkin itselleni kiikarit, joilla olen tiiraillut (pun intended) lintuja - ja joiden avulla olen saanut aivan upeita luontokokemuksia (kuten heikoilla jäillä toikkaroivan joutsenen seuraaminen).
Kannattaa pysähtyä - lukemaan tämä ja/tai katselemaan isoja ja pieniä luontokappaleita.
Tekijä: Dara McAnulty (suom. Leena Ojalatva)
Teos: Nuoren luonnontutkijan päiväkirja (Diary of a Young Naturalist)
Kustantaja: Karisto 2021
Sivuja: 244
- Viivi
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! 💕