Lotta Svärd -järjestön jäsenistä, lotista, on olemassa aika häviävän vähän kirjallisuutta, kun vertaa toisen maailmansodan myllerryksistä ammentavien teosten määrään kaikkinensa. Sotahistoriakin on (ollut) miesten kirjoittamaa. Siksipä Silja-Elisa Laitosen Valinta (Tammi 2022) onkin ilahduttava poikkeus: se on romaani nuoresta Raakelista, joka haluaa ja pääsee lotaksi rintamalle.
Joku luonnehti jossain lukemassani arviossa Valintaa historialliseksi lukuromaaniksi, ja sitähän se on: historiallinen ja sujuvasti luettava romaani. Kirjan päähenkilönä on juuri ylioppilaaksi kirjoittanut Raakel Suviranta, jonka lottataivalta seurataan aina sen alusta loppuun saakka. Lisäksi päästään ajoittain seuraamaan Raakelin tädin ja äidin elämää.
Kirjan mielenkiintoisinta antia on lottien töiden kuvauksen lisäksi Raakelin motiivien tutkiminen: miksi nuori nainen haluaa palavasti rintamalle vanhempien vastustuksesta huolimatta? Syyt ovat ilahduttavan tuoreella tavalla enemmän henkilökohtaisia kuin isänmaallisia. Suvirantojen perhedynamiikassa on paljonkin pielessä, joten lottaura auttaa nuorta naista irtautumaan pois äidin ikeestä. Samalla avautuu mahdollisuus näyttää itselle ja muille - perheelle ja kiusaajille - että on pystyvä ja kykenevä, rohkea.
Kirjan vanhemmat naishenkilöt, Raakelin Elisabeth-täti ja äiti, osoittavat esimerkillään, että vahvuus ja pakonomainen pyrkimys siihen voi myös sairastuttaa.
Raakel on yksinäinen ja isokokoinen. Tarinan edetessä hän löytää muutamia merkittäviä ihmissuhteita ja - sotaolosuhteissa aivan ymmärrettävästi - laihtuu, ja tästä iloitsee niin nuori nainen kuin kertojakin. Tämä painon ja ulkonäön kanssa kamppailu muodosti omaan lukukokemukseeni särön. Oliko tämä juonne aivan välttämätön saada tarinaan mukaan?
Kirjassa käsitellään isoja teemoja, kuten mielenterveyttä ja sodan seuraamuksia: tuskin kukaan pääsi sota-ajasta ehjänä ja entisellään. Moraaliakin sivutaan - ja moraalittomuutta, kaksnaismoralismia. Kirjassa tehdään näkyväksi niin lottiin kohdistuneet tiukat (seksuaali-)moraalisäännöt, kuin heidän kohtaamansa huorittelukin. Kuvaan pääsevät myös vielä enemmän mustamaalattu ja vähemmän kuvattu naisjoukko: työvelvolliset, joista etenkin pesulajunien naiset ovat tulleet erityisen tunnetuiksi oletetusta kevytkenkäisyydestään (kirjassa he eivät sitä ole).
Asemasodan kuvauksessa on paljon myös miesten, sotilaiden, toiminnan kuvausta - vähemmän mairittelevassa valossa. Ylipäätään kirja onnistuu luomaan kuvan asemasotavaiheesta kouriintuntuvan elävästi: lopunaikojen tunnelma, jota elettiin jähmeässä pysähtyneisyydessä pahaa odottaen, kuoleman ollessa jatkuvasti läsnä, sai ihmiset toimimaan holtittomasti, itseään ja toisiaan rikkoen. Pahaa nähtiin ja pahaa tehtiin.
Raakelin elämässä sattuu ja tapahtuu, eikä juoni kaikkinensa ole aivan uskottava etenkään eturintamaan karkaamisen osalta. Valinta onnistuu kuitenkin luomaan sodasta kuvan inhimillisenä tragediana, jossa kaikki, pienet ja isot ihmiset, ovat tekemisissä liian suurten asioiden ja kysymysten äärellä. Erityisen koskettavaa on sotilaan särkyvän mielen sivusta seuraaminen; onko tällaisella tai tällaisen kanssa minkäänlaista tulevaisuutta?
Kaiken kaikkiaan Valinta on vahva esikoisromaani ja Laitonen upea lisä kotimaiseen kirjallisuuskenttään. Nyt kiinnostaakin kovin, kuinka sarja tulee jatkumaan!
Tekijä: Silja-Elisa Laitonen
Teos: Valinta (Suviranta #1)
Kustantaja: Tammi (2022)
Sivuja: 479
-Viivi
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! 💕