Balli Kaur Jaswal: Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille

Olin jo tovin hillonnut Balli Kaur Jaswalin Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille -romaanin (Sitruuna 2021; suom. Inka Parpola) lukemista, joten sattui oikein sopivasti, että kirja valikoitui Discord-lukupiirimme kesäkuun kirjaksi. Tulipahan vihdoin tartuttua! 

Mutta mitenhän minä osaisin kirjaa kuvailla... Puhdasta viihdekirjallisuutta se ei ole, ei pelkkää erotiikkaakaan. Se on vähän myös jännäriä ja murhamysteeriä, naisten emansipaatiota ja sikhikulttuurin kuvausta. Aika paljon on siis elementtejä yhteen kirjaan ladattu - ehkä vähän liikaakin. 

Kirjan päähenkilönä on länsimaistunut nuori sikhinainen, Nikki, joka taiteilee lontoolaisen elämänmenon ja perheensä perinteisen kulttuurin välimaastossa. Nikki ei ole onnistunut olemaan sitä, mitä hänen Intiasta Britteihin muuttaneet vanhempansa ovat toivoneet, ja hän kantaa asiasta syyllisyyden taakkaa - etenkin isänsä kuoltua. Nikkin sisko puolestaan haluaa perinteisen järjestetyn avioliiton. Nikki vie sisarensa parinhakuilmoituksen southallilaisen (Southallissa asuu suuri sikhiyhteisö) temppelin ilmoitustaululle ja sattuu samalla huomaamaan ilmoituksen, jossa sikhien asukasyhdistys etsii vetäjää naisten kirjoituskurssille. Nikki ja perheensä kaipaavat rahaa, joten hän hakee paikkaa.

Kirjoituskurssi ei ole lainkaan sitä, mitä Nikki odottaa: sen sijaan, että pääsisi vetämään luovan kirjoittamisen pajoja kanssasisarilleen, joutuu hän opettamaan naisia lukemaan ja kirjoittamaan englantia. Enemmistö kurssin naisista on aikoinaan Intiasta Lontooseen muuttaneita iäkkäämpiä leskiä, jotka tosiaan ovat pääosin luku- ja kirjoitustaidottomia. Eikä heitä varsinaisesti edes huvita oppia noita taitoja, vaan lähinnä kuluttaa aikaansa kaltaistensa seurassa. Lopulta homma päätyykin siihen, että naiset alkavat sepittää toisilleen eroottisia tarinoita.

Tämä olisi tietenkin muuten ihan ilahduttavaa ja virkistävää, mutta valitettavasti kyseessä on vanhoillinen yhteisö, joka ei todellakaan katso hyvällä sitä, että naiset - etenkään lesket - puhuvat avoimesti seksistä sikhien asukasyhdistyksen kurssilla. Kun vetäjänä on vieläpä vaarallisen länsimaistunut nuori nainen, on selvää, että homma on vaarassa levitä käsiin. Eroottisen tarinoinnin ohella Nikki tutustuu naisiin ja näiden tarinoihin - ja omaan kulttuuriinsa, kieleensä. Samalla alkaa käydä ilmi, että Southallissa ei ole kaikki kohdallaan: Nikki huomaa, että länsimaistuvat nuoret naiset saattavat olla siellä hengenvaarassa.

Kirjan toisena päähenkilönä äänen saa Kulwinder Kaur, asukasyhdistuksen yhteisökehityspäällikkö, maahan muutama vuosikymmen takaperin muuttanut nainen, joka kantaa harteillaan synkeää taakkaa. Perinteinen ja kaavoihinsa kangistunut Kulwinder on Nikkin vastinkappale, ja heidän välillään onkin paljon kitkaa, jonka voi katsoa kuvastavan yhteisön perinteiden ja modernin maailman välistä hankausta. 

Täytyy sanoa, että kirjassa on aika paljon erilaisia aineksia. Se on viihdekirjallisuutta, siinä on erotiikkaa ja siinä on parisuhdekiemuroita. Se on lisäksi jännäri, jossa selvitetään henkirikoksia ja yhteisön ääriaineksien touhuja. Se on pieni feministinen manifesti (vanhempien) naisten seksuaalisen emansipaation puolesta. Ja sitten se on myös Lontoon sikhiyhteisön kuvaus - kaunistelematon ja rehellinen kurkistus sen kulttuuriin. 

Jännitysmomentiksi olisi voinut riittää ryhmässä syntyneiden eroottisien tarinoiden piilottelu ja Kulwinderin aiheuttamat haasteet ryhmän toiminnalle. Se, että tarinaan on lisätty vielä murhaelementti, tuntui välillä hieman liioittelulta. Vaikka toisaalta: se on oiva, ravisteleva (ja alleviivaava) keino osoittaa yhteisön ongelmia ja ongelmallisuutta.

Kirjassa ei pelkästään kerrota ja kirjata eroottisia tarinoita, vaan lukujen väliin on myös sijoitettu näitä eroottisia punjabilaisnaisten tarinoita. Tämä ratkaisu on ihan piristävä! Myös Nikkin ja Kulwinderin välillä siirtyvä fokus on oiva ratkaisu, joka on omiaan pitämään tarinan jännitettä yllä. Kotikulttuuristaan vieraantuneen Nikkin seurassa on mielenkiintoista tutustua Southallin sikhiyhteisöön. Tosin: muutaman kerran jouduin käyttämään Googlea, jotta ymmärsin esimerkiksi millaisesta vaatekappaleesta puhutaan. 

Suomennos on toimiva, mutta yksi sana nosti kulmakarvoja: "torjastelu". Discord-lukupiirimme keskustelusta opin, että tämä on ilmeisesti kääntäjä Inka Parpolan "tunnunssana". Kieltämättä ihan hauska piirre, mutta jos en olisi saanut tietää tätä seikkaa, niin olisin ollut vähän ymmälläni.

Kirjan edetessä leskien kirjavasta porukasta muodostui itselle oma kirjallinen seurue, jota tuli kirjan loputtua melkein ikävä. Muutoin kirja jäi kuitenkin hieman etäiseksi, enkä päässyt Nikkistä aivan perille. Kaiken kaikkiaan kirja oli kuitenkin kiintoisa kurkistus Lontoon sihkiyhteisöön, joka oli minulle aivan vieras. Etenkin valtakulttuuriin sopeutumisen ja sopeutumattomuuden teemaan oli kiintoisaa tutustua. Tosin nyt jäi kiinnostamaan, että onko yhteisö tosiasiassa niin problemaattinen, kuin mitä kirjassa kuvataan.

Tekijä: Balli Kaur Jaswal (suom. Inka Parpola)
Teos: Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille (Erotic Stories for Punjabi Widows)

Kustantaja: Sitruuna 2021 (2017)
Sivuja: 354

Yleisten kirjastojen luokitus: 84.2

Tämä postaus on osa kirjablogien naistenviikon haastetta, jota emännöi Tuijata.

Onnellisena luku- ja kirjoitustaidostaan,

Viivi