Pauli Kallio & Pentti Otsamo: M. A. Castrén ja Siperian kielioppi

 Pauli Kallion käsikirjoittama ja Pentti Otsamon kuvittama M. A. Castrén ja Siperian kielioppi (Otava 2008) on kiintoisa elämäkerrallinen sarjakuvamatka 1800-luvun puolivälin Siperiaan. Teos on julkaistu yhteistyössä M. A. Castrénin seuran kanssa.

Kansatieteistä kiinnostuneena olen törmännyt M. A. Castrénin (1813-1852) nimeen ja retkiinkin, mutta sen syvemmin en ole miehen työhön aiemmin tutustunut. Tämä sarjakuvateos kuvaa Castrénin kahta matkaa: vuosina 1841-44 tehtyä matkaa Lappiin, Pohjois-Venäjälle ja Siperiaan, sekä vuosina 1845-49 tehtyä matkaa kauas Siperian tiettömien taipaleiden taakse. Matkojen tarkoituksena oli tutkia siperialaisten (suomensukuisten) kansojen kieliä ja kulttuuria.

Castréniin ja häneen tutkimuksiinsa pääsee tutustumaan esimerkiksi hänestä kirjoitetussa Wikipedia-artikkelissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Matthias_Alexander_Castr%C3%A9n

Mikään kaikenkattava retki- ja tutkimuskuvaus M. A. Castrén ja Siperian kielioppi ei ole. Se koostuu muutaman aukeaman luvuista, jotka ovat pieniä kurkistuksia Catrénin matkojen ja tutkimuksen vaiheisiin. Nämä kurkistukset ovat useimmiten kohtaamisia paikallisten tai muiden merkittävien hahmojen kanssa: pieniä kohtauksia, sattumuksia, kurkistuksia siperialaisten kansojen elämään ja tutkijan ponnistuksiin haastavissa olosuhteissa. Sivujen alalaidassa kulkee hauskasti pieniä sivujuonteita, pääjuoneen liittyviä minikurkistuksia, joissa yhdessä esimerkiksi tataarimiehet kertovat suhteestaan hevosiin ja toisessa saamelaismies antaa ohjeita porolla ajamiseen.

Noiden esimerkkien kohdalla jäin tosin miettimään kulttuurien representaatiota: poroajoa neuvovalla saamelaismiehellä on neljän tuulen lakki. Se on toki hyvinkin stereotyyppinen saamelaisasuste (eli lukija tajuaa puhujan olevan saamelainen), mutta silti tai siksi juuri vähän ongelmallinen. Kaikkiin saamenpukuihin ei ko. lakki kuulu. Mietin myös, onko 1800-luvulla saamelaisilla ylipäätään ollut neljän tuulen lakkia käytössään vielä kovinkaan ahkerasti... Samoin mietin kirjassa kuvattuja tataareita ja heidän kuvaustaan: he näyttävät mielestäni paljon enemmän mongoleilta kuin turkkilaissukuisilta tataareilta. Yritin vähän googletellakin asiaa, mutta en oikeastaan tullut hullua hurskaammaksi - kas kun tataarit ovat jossakin yhteydessä mongolisukuisia, ja toisessa yhteydessä turkkilaissukuisia. No tämä on vain tällaista ihmettelyä itselle vieraiden aiheiden ääressä.

Muutoin pidän Otsamon mustavalkoisesta, selkeän yksinkertaisesta piirrosjäljestä: kuinka muutamalla viivalla saadaankin aikaan niin persoonallisen ja yksilöllisen näköisiä henkilöhahmoja! Ihmiset ovat tarinan pääosassa, mutta myös taustalla häämöttävät siperialaiskylät, -mökit ja -kodat on kuvattu taiten niin, että lukijan mieleen kasvaa kokonainen, ehyt miljöö.

56 sivuun ei mahdu kokonaista matkakuvausta tai elämäkertaa, mutta teos on kuitenkin kiinnostava kurkistus Castrénin työhön ja Siperian oloihin. Kirja on omiaan herättämään mielenkiinnon tutustua lisää miehen työhön, ja laitankin lukulistalleni teoksen tärkeimmän lähdekirjan: M. A. Castrénin Tutkimusmatkoilla pohjolassa. Sarjakuvan sivuilla syntyy kuva älykkäästä, (hullun-?)rohkeasta ja huumorintajuisesta miehestä, johon haluan tutustua lisää!

Tekijä: Pauli Kallio (kirj.) & Pentti Otsamo (kuv.)
Teos: M. A. Castrén ja Siperian kielioppi
Kustantaja: Otava 2008
Sivuja: 56

Yleisten kirjastojen luokitus: 85.32

Kansatieteen opinnoista haaveillen,

Viivi