Marja Björk: Sirppisilmä (Raaka-Arska #1)

Raaka-Arska on jonkinlaista kulttimainetta nauttiva rokkari ja roudari - oikealta nimeltään Ari Tuominen. Raaka-Arska on myös Marja Björkin luoma henkilöhahmo, joka seikkailee hänen uusissa dekkareissaan - oikealta nimeltään Airi Turpeinen.

Björkin dekkarisarjan ensimmäinen osa, Sirppisilmä, ilmestyi alun perin vuonna 2019 Arktisen Banaanin kustantamana kovakantisena kirjana. Nyt sarjan ensimmäinen osa, sekä kaksi seuraavaa, ovat ilmestyneet (tai ilmestymässä) pelkästään e- ja äänikirjoina Saga Egmontin kustantamina. Kuuntelin Sirppisilmän äänikirjana.

Sarjan päähenkilö on siis Raaka-Arska, Lieksasta - tai oikeammin Pielisjärveltä - (Björkin synnyinpaikkakunta) Helsinkiin muuttanut kyläkauppiaan tytär, kokki, "neljävitonen pieni ja laiha työn kuluttama akka". Arska asuu Kalliossa Ympyrätalossa (Arenan talo - Björkin kotitalo), jossa hänellä on vuokraisäntinään ja naapureinaan apteekkaripariskunta, Timoset. Sillankorvan ravintolassa kokkina työskentelevä Arska on tekemässä pitopalvelukeikkaa Timosilla, kun illan isäntä kuolee kesken ruokailun. Tästä alkaa Sirppisilmän tarina, jossa ei pian ole kokkikaan turvassa.

Arska on hienostotalossa asuva duunaritäti, joka on persoonana sangen kiintoisa: hän on tyly ja terävä oman tiensä kulkija, mutta kuitenkin kovan pintansa alla herkkäkin hahmo. Arska ei kuitenkaan ole kirjan ainoa päähenkilö, sillä ajoittain ääneen pääsee myös hänen kanssaan Asko Timosen  murhaa ratkova Kalle Pitkänen, Kallion apteekin uusi apteekkari. Toisaalta kirjan moniäänisyys on ihan kiehtova ratkaisu: kaksi minä-kertojaa, kaksi näkökulmaa. Mutta toisaalta olen myös sitä mieltä, että Arska olisi yksinkin kantanut tarinaa - on hän sen verran voimakas hahmo. 

Kirjan henkilökavalkadiin kuuluu lisäksi huoltomies-Viktor, sekä kourallinen apteekkareita, jotka tuntuvat tulevan jostakin aivan eri maailmasta, kuin ronski ja työläisidentiteettinen Arska. On myös tanssija-adonis Leonardo, joka kipuilee naisilta saamansa huomion kanssa.

Raaka-Arska ja Pitkä-Kalle alkavat siis selvittää Timosen tapausta. Jo kuoleman hetkellä iltamaseurueessa on heitetty ilmoille epäily arsenikkimyrkytyksestä, eikä asia jätä Kallea ja Arskaa rauhaan. Kun uhri on menestyvän apteekin apteekkari, herää epäilys, että bisnekset liittyvät jollain tavalla tapaukseen. Murhatutkimuksen ohella kirjassa pääseekin tutustumaan apteekkimaailmaan ja -bisnekseen, jolla onkin näköjään aivan omanlaisensa kiemurat. Lääkekaupan kiemuroihin tutustuminen olikin kirjan parasta antia!

Sirppisilmää kuvataan leppoisan dekkarisarjan hykerryttäväksi avausosaksi - ja onhan se niinkin. Hahmot ovat todella karikatyyrimäisiä, mikä toimii huumorielementtinä, mutta toisaalta vieraannuttaa lukijaa. Raa'an Arskan vastaparina toimivat pyntätyt apteekkarinaiset (ja -miehet), jotka elävät hienoa elämää - tai ainakin esittävät elävänsä. Yksi kirjan isoimmista naurunaiheista on naisten ulkonäköpaineet (jotka eivät kaiketi Arskaa koske) - en ihan tiedä, kuinka freesiä tämä enää on.

Viihdyin suorasukaisen Arskan seurassa, mutta en päässyt hänestä ihan perille: päähenkilö suorastaan traumatisoituu tapahtumista niin, että joutuu vallan sairauslomalle, mutta tämä seikka todetaan jotenkin hyvin lakonisesti (kuten Arskan tyyli on) niin, ettei mitään tarttumapintaa naisen tunteisiin synny. Henkilöhistoriaa valotetaan hiukan, mutta vain hiukan. Naishahmona Raaka-Arska on kiehtovan erilainen (jo nimensä puolesta), oman tiensä kulkija, sinkku, juova ja tupakoiva, omillaan pärjäävä. Toki hänestä löytyy inhimillisyyttäkin. Ja koska Arska asuu "hienossa" talossa ja hengailee "hienojen" ihmisten kanssa, niin ei hän ehkä niin puhtaan duunari olekaan. Ennemmin hän on jossakin välimaastossa, molempien puolien tarkkailijana.

Minä en tosiaan ole dekkareiden lukija, joten en oikein tiedä, mitä osaisin itse murhajuonesta sanoa... Jutun palaset paljastuvat Arskalle, Kallelle ja lukijalle pikku hiljaa - kuten kai tapana on. Mitään sivujuonteita tai lukijan harhauttamista tarinassa ei ole, vaan se etenee kohti päämääräänsä kuin junan vessa... tai siis se juna itse, eihän vessa minnekään varsinaisesti kulje. Tarinan ote on tosiaan luvatun kepeä ja leppeä; en tiedä, meneekö tämä ihan cosy crimen genreen, mutta ainakin melkein. Arskan ääni tuo tarinaan hauskaa säröä, joten todellakaan mitään pumpulia tämä ei ole. 

Kaiken kaikkiaan Sirppisilmä on kiintoisa, joskin hieman ristiriitainen lukukokemus. Dekkarina ei varmasti täydellinen, eikä huumori saanut nauramaan (jos oli tarkoituskaan) - mutta viihdyin kyllä muutaman kesäpäivän vetävän tarinan parissa. Äänikirjasta: Mervi Takatalon terävähkö ääni sopi Arskan tarinan kertojaksi mielestäni hyvin.

Tässä vielä Arskan omaa ääntä:

"Niklas Herlin antoi minulle lempinimen Raaka-Arska, kun Roskapankissa istuttiin samassa pöydässä. Aika usein istuttiin. Mutta siitä on jo aikaa. Niko lähti, Arska jäi. Koulukavereistakin on lähtenyt jo kolmasosa.

Olen Raaka-Arska, tai Arska, miten kukin haluaa.

Minua pidetään stadin friiduna, vaikka sitä en ole enkä yritä olla. En häpeä juuriani."

(luku 2) 

 

Tekijä: Marja Björk
Teos: Sirppisilmä (Raaka-Arska #1)

Kustantaja: Saga Egmont 2022 (2019)
Äänikirja:  7 t. 11 min. (Lukija: Mervi Takatalo)

Yleisten kirjastojen luokitus: 84.2

Tämä postaus on osa kirjablogien naistenviikon haastetta, jota emännöi Tuijata.

Toisen lieksalaislähtöisen kirjailijan, Pilvi Hämäläisen, Cinderella-kirjan arvio löytyy täältä: https://kirjailujakirjablogi.blogspot.com/2023/05/pilvi-hamalainen-cinderella.html

Jotakin samaa lakonista kovuutta noissa molempien kirjojen naisten äänissä on...

Maalta itsekin,

Viivi