Malin Lindroth: Vanhapiika

Tutkiskelin vuosi-pari sitten paljon yksinäisyyttä. Luontevin tapa minulle aiheen käsittelyyn oli tietenkin kirjojen kautta - toisten kokemuksiin tutustuen ja niitä omiin fiiliksiin peilaten. Siksi tartuin myös kirjailija-journalisti Malin Lindrothin kirjaan Vanhapiika : Tahattomasti yksinäisen tarina (Atena 2019; suom. Hannimari Heino).

Julkaisin tämän arvion aiemmin Instagramissa, ja siksi se on varsin lyhyt ja tiivis.


Malin Lindroth: Vanhapiika (Atena 2019)

Kustantaja kertoo kirjasta näin: 
Onko sinkun synkin mahdollinen kohtalo jäädä vanhaksipiiaksi?

Jokaiselle on olemassa rakkaus – niinhän me ajattelemme. Siksi vanhaksipiiaksi päädytään tai jäädään. Vaikka yksineläjiä on yhä enemmän, tahattomasti yksinäinen nainen pakotetaan elämän reunalle. Yksinelämisestä ei ole helppo puhua maailmassa, jossa parisuhde on painovoiman kaltainen luonnonlaki. On kuin yksin elävässä, lapsettomassa naisessa olisi jotain vikaa, jotain pelättävää.

Oman elämänkokemuksensa voimin viisikymppinen Malin Lindroth valtaa vanhapiika-sanan, pesee siitä pois häpeän ja kieltäytyy jäämästä syrjään. Hän kertoo yksinelämisen taidosta ja rakkauden kaipuusta ilman hyssyttelyä.

Minä en ole vanhapiika, vaan onnellisesti naimisissa. Mutta elin koko nuoruuteni ajatellen, että en koskaan löydä ihmistä (ihmisiä) rinnalleni. Lindrothin kirja kosketti tätä syvään juurtunutta tunnetta itsessäni. Sitä tämä kirja minulle muutenkin oli: koskettava, tunteita herättävä, kouriintuntuva. Se on rehellinen, avoin katsaus suurimman osan elämästään sinkkuna eläneen naisen kokemuksiin omien haaveiden ja yhteiskunnan odotusten ristipaineessa.

Vaikkei olisikaan yksinelävä nainen, tämä kirja on lukemisen arvoinen. Se on anteeksipyytelemätön, rajukin henkilökohtainen avautuminen, mutta se on myös yleinen ja yhteiskunnallinen kannanotto. Hieno!


Tekijä: Malin Lindroth (suom. Hannimari Heino)
Teos: Vanhapiika - Tahattomasti yksinäisen tarina (Nuckan)
Kustantaja: Atena 2019 (2018)
Sivuja: 115
Yleisten kirjastojen luokitus: 86.31


Sisimmässäni pieni vanhapiika,
Viivi



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Mai Laakso27. heinäkuuta 2023 klo 10.03

    Kiinnostava kirjan aihepiiri. Olen jo toista kertaa naimisissa, mutta yksinäisiä kyllä löytyy lähipiiristä. Siksi kiinnostus aiheeseen. Aika vähän on sivuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viivi Koo / Kirjailuja27. heinäkuuta 2023 klo 10.14

      Tavalla tai toisella yksinäisyys koskettaa varmasti meistä jokaista. Keveä kirja, mutta painavaa asiaa! :)

      Poista
  2. Jane / Kirjan jos toisenkin31. heinäkuuta 2023 klo 1.51

    Tuo lause särähti: "On kuin yksin elävässä, lapsettomassa naisessa olisi jotain vikaa, jotain pelättävää." Ihan niin kuin vaihtoehto olisi kapeasti parisuhteessa oleva nainen joka tietenkin on hankkinut lapsia.
    Minä olin vielä parikymppisenä vakaasti sitä mieltä, etten todellakaan tule menemään naimisiin enkä hankkimaan lapsia. Olen ollut naimisissa vuodesta 2005, mutta jälkimmäinen päätös sentään piti. Eikä ole kyse siitä ettenkö pitäisi lapsista, olen ollut töissä päiväkodissa ja perhehoitsjana (eli sijaisäiti) mutta omia... Viihdy kyllä parisuhteessa enemmän kuin sinkkuna, edelleen.
    Äitini eli yksin kaikki ne vuodet sen jälkeen kun olin muuttanut omilleni, ja ajattelin että hän on varmaan välillä yksinäinen, mutta ymmärrän että se oli tietoinen valinta. Kaikkia ei ole tarkoitettu ainakaan tiiviiseen suhteeseen, yhdessä asumiseen.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi4. elokuuta 2023 klo 19.45

    En ole kuuntelussa päässyt vielä ihan loppuun, tämä ei kuitenkaan ihan vakuuta. En löytänyt kirjan ruotsinkieliselle nimelle Nuckan suomenkielistä käännöstä. Vanhallepiialle annetaan muita ruotsinnoksia. Tekstin perusteella päähenkilö ei ole vanhapiika sanan perinteisessä merkityksessä, onhan parisuhteita (ainakin yksi) takana.
    Jotenkin minulle on vielä epäselvää, mikä tässä oikeastaan on syy ja mikä seuraus. Houkuttaa siis kuuntelemaan loppuun.
    Minna /KBC

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! 💕