Enni Mustonen: Martan tarina (Syrjästäkatsojan tarinoita #9.5)

Kuuntelin kevään aikana koko Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan äänikirjoina - tai ainakin melkein. On olemassa vielä yksi kirja, pienoisromaani, joka on tavallaan osa sarjaa ja tavallaan ei. Se on Syrjästäkatsoja-Vienan Yhdysvaltain esihenkilön, ystävän ja äidinkorvikkeen, Martan tarina (Kirjakauppaliitto 2021). Kirja oli osa Kirjakauppaliiton Kirjan päivät -kampanjaa, eli sen sai kylkiäisenä ostaessaan kirjan kampanjassa mukana olevasta kirjakaupasta.

Varsinaisesti mitään uutta sarjan päätapahtumiin Martan tarina ei tuo - ja kirjan voi lukea lainkaan sarjaa tuntematta. Syrjästäkatsojan tarinoiden 8. ja 9. osan, Pukijan ja Näkijän, lukeneelle tämä pienoisromaani tarjoaa mielenkiintoisen kurkistuksen voimanaisen nuoruuteen Suomessa - aikana juuri ennen tämän lähtöä uudelle mantereelle. Se on kuitenkin ilmiselvän itsenäinen teos, eikä tosiaan vaadi sarjan tuntemista. (Eli voiko tämän varsinaisesti katsoa kuuluvan sarjaan vai ei, on vähän kysymysmerkki... Mutta päätin silti kuuluvan!)

Vuonna 1901 syntynyt Martta/Martha Valo esittäytyy Syrjästäkatsojan tarinoissa punikin tyttäreksi - ja tähän teemaan Martan tarina -pienoisromaani tarttuu. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1917-1919, aikaan, jolloin kansa jakautui kahtia - ja aikaan, jona ei ollut helppoa olla punikin tytär. 

Rippikoulun käynyt vahvatahtoinen nuori kurikkalaisnainen haluaa itsenäistyä ja lähteä pois kotoa. Isän alkoholinkäyttö aiheuttaa perheelle huolta ja murhetta, ja toinen isoveljistäkin on kaikkea muuta, kuin kunnollinen. Marttaa ei ole siis kovinkaan vaikea houkutella Längelmäelle piikomaan. Martta on taistelija ja pärjääjä; tämä on selvinnyt jo Syrjästäkatsojan tarinoissa, ja kuva vahvistuu tässä teoksessa. Nuoresta iästään huolimatta Martta on (turhankin) sanavalmis ja itsenäinen. Tätä taustaa vasten nuori nainen sopeutuu piian pestiinsä ja hankalaan isäntäväkeen yllättävän mutkattomasti. 

Kuten itse Syrjästäkatsojan tarinoissa, myös tässä spin-offissakin vahvinta on arjen ja askareiden kuvaus. Vaikka tarinassa on surua, murhetta ja muitakin suuria tunteita (myös vähän rakkautta), niin tuttuun tyyliin tunteisiin ja hankaluuksiin ei pahemmin takerruta tai jäädä lojumaan. Ja sitähän se on eittämättä ollutkin: lehmät on pitänyt lypsää ja perunat keittää, tapahtuipa henkilökohtaisessa elämässä tai toisaalta yhteiskunnassa mitä tahansa.

Martan tarina avaa piian asemaa 1900-luvun alkupuoliskolla. Se avaa myös niiden perheiden kohtaloita, jotka leimattiin Suomen itsenäistymisen aikoihin punaisiksi - moni menetti työnsä ja toimeentulonsa, samoin perheenjäseniään. Se täytyy tosin sanoa, että vaikka Martta myöhemmin elämässään esittäytyy punikin tyttärenä (eli asia on määritellyt häntä ja hänen elämäänsä monin tavoin), sanoutuu hän itse poliittisista aatteista irti jääden kahden maailman, punaisen ja valkoisen, väliin.

Yllättävän paljon mahtuu teemoja ja ajatuksia pienoisromaaniin, kun se on taiten tehty. Sitä Martan tarina ehdottomasti on. Jos pidit Syrjästäkatsojan tarinoista, niin tartu tähänkin.

Tekijä: Enni Mustonen
Teos: Martan tarina (Syrjästäkatsojan tarinoita #9.5)
Kustantaja: Kirjakauppaliitto 2021
Sivuja: 130

Yleisten kirjastojen luokitus: 84.2

Piikojen elämään voi tutustua myös Tiina Miettisen tietokirjan Piikojen valtakunta (Atena 2015) avulla. Suosittelen!

Tämä postaus on osa kirjablogien naistenviikon haastetta, jota emännöi Tuijata.

Perunoita kuorimaan menossa,

Viivi